perjantai, 17. marraskuu 2017

Takki tyhjänä

Tiukka viikko takana. Minulle ei ole monta joutilasta tuntia jäänyt tällä viikolla. Nekin on vietetty huonolla omatunnolla, koska tekemättömiä töitä on ainakin viikoksi. Siis sellaisia, jotka on luvattu huushollin ulkopuolelle. Kotitöitä ei kannata edes laskea.

Onneksi sovimme kiinteistönvälittäjän kanssa, että meidän taloamme tullaan katsomaan vain pyynnöstä. Turhaan olisi nykyisessä tilanteessa välittäjä istunut meillä tyhjässä kämpässämme, koska katsojia ei ole. Jumalaton siivous joka toinen viikko, ettei mitään sopimatonta ole esillä... ja sitten nolla katsojaa. Sellaista on kaupankäynti meillä päin. Talo on edelleen myynnissä, mutta emme jaksa enää stressata siitä. Siispä siivous on listalla viimeisenä. Näin ollen, talo on sekaisin ja puunaamatta, mutta kävelen vaikka silmät ummessa, etten sitä kaaosta näkisi.

Espanjan kurssi etenee niin mahdotonta vauhtia, että minulla on vaikeuksia pysyä mukana, koska en ehdi paneutua lukemiseen. En ihmettele yhtään, että suuri osa porukasta on jo karsiutunut pois. Kyseessä on siis kansalaisopiston kurssi, jossa on kaksinkertainen tahti normaaliin nähden. Lisäksi opettaja on ottanut tavoitteekseen käydä koko kirjan läpi vuodessa. Kuulin, että kaverini oli samassa opistossa käydessään päässyt kahdessa vuodessa kappaleeseen 8. Me olemme menossa kappaleessa 7. Ensimmäisenä syksynä. Kyllä minä pärjäisin, jos olisi aikaa lukea, mutta tunnustan, että työpäivän ja kaikkien muiden velvollisuuksien jälkeen haluan istua kello 21 ihan zombina telkkarin ääressä.

Yhtenä iltana viikossa on maalaustaidekurssi. Opettaja kyselee, enkö saa yhtään teosta valmiiksi. Enkö maalaa ollenkaan kotona? EN. Kotona pesen pyykkiä, teen ruokaa, silitän, mankeloin, imuroin, pyyhin pölyjä, opiskelen espanjaa, hoidan lapsenlapsia, ompelen ja neulon joululahjoja jne. jne.  Ollapa nuori taiteilijamies, jolle muusa-tyttöystävä hoitaa samat hommat samalla, kun herra taiteilee ja käy kansalaisopistossa opettamassa. Mrrrrrr...

En kyllä itsekään tiedä, miksi tätä juttua kirjoitan. Ei se kiinnosta ketään. Eikä tämä valitus ole edes puolivälissä. Jokaisella on samanlaista.

Uskokaa tai älkää: Olen tavallani ONNELLINEN, että olen näin ylityöllistetty. Siitä on viisi vuotta aikaa, kun minulla oli sama tunne: olen tarpeellinen. Silloin olin viimeksi oikeasti työelämässä. Nythän sentään vain leikin työntekoa (työkokeilu...). Jos tästä maksettaisiin palkkaa, sanoisin sitä TYÖKSI.

Se siitä. Mukavaa viikonloppua!

 

tiistai, 14. marraskuu 2017

Mikä mäihä!

Olen yrittänyt päästä kirjastoon palauttamaan kirjoja ja ennen kaikkea lainaamaan uutta luettavaa jo parin viikon ajan. Kirjakassi on matkustanut auton takapenkillä useita päiviä, ja ainakin kahteen otteeseen. Aina on tullut jotain esteitä. Kerran kävin jo ovellakin, mutta pari tuntia liian aikaisin. En viitsinyt jäädä odottelemaan.

Tänään minulla oli pitkästä aikaa mahdollisuus käväistä työstä palatessa yrittämässä sinne ja olin kerrankin sopivaan aikaan liikkeellä, koska pääsin murtautumatta sisään. Retuutin täpötäyden kauppakassin hissin avulla yläkertaan ja vannoin, etten tällä kertaa hamstraa yhtä paljon käsityöoppaita. Olen niihin vähän heikkona. Vaikka osaisin tehdä ilman neuvoja kaiken, mitä kirjassa opastetaan, ei se estä kantamasta sitä kotiin, jos siinä on kivoja kuvia... no, olen saanut paljonkin hyviä ideoita harrastekirjoista. Harvemmin kuitenkaan teen juuri samanlaista työtä vaan muokkaan sitä jotenkin omanlaiseksi.

Tänään palautin sitten kymmenkunta koru-, askartelu-, amigurumi- ynnä muuta opasta ja suunnistin vakaasti kohti jännärihyllyä. (Mikään ei auta niin hyvin nukahtamaan, kuin siististi ilman verenroisketta tehty murha.) Yllättäen hamsterinvaistoni hälytti, että lähistöllä myydään kirjoja halvalla. Kaiken lisäksi puolet niistä oli hyväkuntoisia käsityökirjoja. Eihän siinä muu auttanut, kuin ryhtyä tonkimaan alennusmyynnin aarteita. Kymmenessä minuutissa sain hamstrattua kassin täyteen ja vielä jäi monta hyllyllistä yhtä ihania opuksia minua houkuttelemaan. Saapa nähdä, tuleeko kirjastoon uutta asiaa tällä viikolla.

Kirjat%20006.jpg

Tästä pinosta on viety jo kolme kirjaa. Tytär ihastui origameihin, joten toin hänelle kaikki oppaat, jotka löysin. Viides kirja ylhäältä laskettuna on ihana kirjonnan suurteos, jonka olen aiemmin lainannut ainakin kolmesti. Varmasti joukossa on paljon turhaa, mutta onpa hauskaa selattavaa moneksi illaksi.

Arvatkaapa, paljonko nämä parikymmentä hyötykirjaa maksoivat?

Viisi euroa. Yhteensä! Kuinka ollakaan, lompakostani löytyi yksi sileä viitonen. Enempää siellä ei olisi ollutkaan.

Vaan mistä löytäisin aikaa kaikkeen siihen, mitä kirjat saavat aikaan pörisevissä aivoissani? Kymmenittäin uusia ideoita...





torstai, 9. marraskuu 2017

Skumppatonttuja

Vähiin käyvät käsityöt ennen kuin loppuvat... siltä tuntuu, kun pohtii viime aikojen tekemisiä.

Olen buukannut itselleni niin paljon hommia, ettei ole aikaa enää mihinkään. Kyllä sitä pitää olla hölmö. Mutta mistä arvasin, että yllättäen kahden vuoden hiljaiselon jälkeen tuleekin työjakso? Olin jo menettänyt uskoni siihen asiaan.

Töissä on niin mukavaa, etten muista koskaan lähteä ajoissa pois. Tänäänkin piti esimiehen huomauttaa, että voisin häippäistä vähitellen kotia kohti. Uutuuden viehätystä kai.

Tunti sitten päättyi kuvataidetunti kansalaisopistossa ja sen jälkeen piti vielä suunnistaa kellariin askartelemaan tyttären kanssa. Hän kun tarvitsee muutaman pikku palkinnon leikkimieliseen tietokilpailuun, jonka joutuu koulussa järjestämään.

Keksimme sitten tehdä hassuja skumppatonttuja. Pianhan se on joulukin. Ja opiskelijoille sopii viiniaiheinen koriste, ainakin luulisin. (Minun tytärtäni ei lasketa, hän on absolutisti.)

Skumppatonttuja%20004.jpg

Tässä nämä nyt kyräilevät, koko porukka. Pikkuisen ovat syyllisen näköisiä. Mitä lie tehneet ennen kuvan ottamista.

Näille kun tökkää puisen grillivartaan takapuoleen, niistä voi tehdä vaikka koristeen kukka-asetelmaan. Tai ripustaa langalla kuuseen. Tai liimata kaksipuoleisella teipillä tietokoneen kulmalle virnistelemään. Monenlaista käyttöä löytyy. 

Kalliitakin ovat, ryökäleet. Aina pitää ostaa koko pullo viiniä, että saa yhden korkin....

tiistai, 7. marraskuu 2017

Pikainen tervehdys

Kirjoittelen teille, hyvät lukijat, ihan pikaisesti muutaman sanan. Aloitettuani työt viikko sitten olen ollut niin kiireinen, ettei ole tullut pahemmin kirjoiteltua. Saati sitten tehtyä käsitöitä.

En kuitenkaan aio unohtaa kumpaakaan harrastustani. Heti, kun saan työni ja Hope ry:n lisääntyvät tekemiset järjestettyä entisten harrastusten ja velvoitteiden sekaan, aion kiivaasti ryhtyä ompelemaan joululahjoja. Ai niin, kortitkin ovat vielä askartelematta.

Jännää, miten elämä hetkessä menee ihan uusiin uomiin. Aiemmin oli aikaa liikaakin, mutta nyt yhtäkkiä pitää todella organisoida asioita, jotta edes jotenkin pysyn pinnalla. Lisäksi kelvoton jalkani hidastaa välillä menoa ja joskus tekee jopa mahdottomaksi suorittaa asioita. Eilenkin jäi menemättä espanjantunnille, kun en kestänyt ajatusta sadan metrin kävelystä suuntaansa. Sen verran tulee matkaa autolta luokkaan. Hitto, kun jostain saisi vaihtojalkoja.

Äsken tulin kotiin työpäivän ja Hope-illan jälkeen. Nyt pitäisi lukea espanjaa, mutta väsyttää kamalasti. Taidan keittää teetä ja istua hetkeksi katsomaan Isä Brownia telkkarista. Siisti murha piristää aina.

Mukavaa viikon jatkoa ja kirjoittelemisiin!

P.s. Riku, 5 v, oli kylässä ja söi terttukirsikkatomaatteja. "Miten nämä tomaatit saadaan kiinnitettyä näihin varsiin", kysyi poika. Kyllä oli naurussa pitelemistä. Ei ole tainnut Riku vielä käydä kasvihuoneessa.

lauantai, 4. marraskuu 2017

Synttärityynyt

Pikkusisareni täyttää huomenna 30 vuotta. Hänellä on tänään juhlat, mutta minä jäin kotiin hoitamaan lapsenlapsiani, jotta tyttäreni saa viettää tätinsä merkkipäivää rauhassa. On siinä kanssa "täti". Hänellä on sisarentyttärensä kanssa ikäeroa peräti 2,5 vuotta. Niinpä perinteinen sisaruussuhde onkin oikeastaan muodostunut heidän välilleen ja minä olen enemmän tädin asemassa. Sellaista se on, kun sukupolvet eivät pysy asianmukaisessa järjestyksessä...

Lähetin tyttären mukana pienen lahjan siskolleni: kaksi applikoitua tyynyä.

Tyynyt%20ja%20lapset%20003.jpg

Sisko sanoi pitävänsä Riviera Maisonin tyylistä, joten päätin googlata, millaisia tyynyjä siellä myydään. Löysin useita tuotteita, joissa oli noita viisisakaraisia tähtiä ja päätin tehdä samantyyliset tähtityynyt. Toivottavasti ne ovat hänen makuunsa. Tytär ainakin ilmoitti haluavansa samanlaiset, kun sai tyynyt toimitettavaksi eteenpäin. Ei kuulemma tarvitse heti tehdä, joululahjaksi riittää...

Hyvä. Sain aikaa sentään muutaman viikon. Tuppaa tuo uusi työ haittaamaan näitä harrastuksia.

Onnea vielä kerran siskokullalle! Olemme täällä hengessä mukana, katselemme porukalla muumivideoita ja polttelemme kynttilöitä.


  • blogit-150x60.png