maanantai, 20. helmikuu 2017

Yhteisöllisyyttä

Tänään en ennättänyt tehdä minkäänlaisia kotihommia, koska osallistuin kotikyläni yhdistysten toimintaan. Ensin istuin muutaman tunnin kokouksessa, sitten kävin kotona kääntymässä ja menin illaksi takaisin toiseen palaveriin.

Kyläyhdistyksemme aikoo yhdessä taideyhdistyksen kanssa järjestää maanlaajuisesti merkittävän kesätaidenäyttelyn oheistapahtumineen. Sinne tulee kansainvälisiä taiteilijoita mukaan. Olin jossain vaiheessa ilmoittanut halukkuudestani talkoohommiin, joten tässä sitä nyt ollaan, korvia myöten mukana tilaisuuden tiedottamis- ja markkinointitehtävissä. Lisäksi tulee varmaan paljon tekemistä erilaisissa muissa hommissa, siivoustöistä kahvilamyyntiin. Kaikki ilman palkkaa, yhteisön kehittämisen nimissä.

Toivottavasti TE-keskus ei rankaise minua tästä avuliaisuudesta. Olen lukenut, että joku ressukka menetti työttömyyspäivärahansa, kun kaatoi ilmaiseksi kahvia jossakin avajaisissa. Työtön ei muka saisi tehdä ilmaiseksi työtä, josta muille voitaisiin maksaa palkkaa... Se oli ollut TE-keskuksen tulkinta.

Vaan eikös hallitus halua pakko-osallistaa meitä veteliä työttömiä yleishyödyllisiin hommiin? Jotain sellaisia suunnitelmia olen nähnyt. Ei tässä enää tiedä, mitä uskaltaa tehdä. Ajattelin nyt kuitenkin yrittää. En kyllä tunnusta tehneeni mitään hyödyllistä, jos rupeavat utelemaan.

 

sunnuntai, 19. helmikuu 2017

Kevättä kohti

En jaksanut tänään ommella mitään, mutta Poirotin ja Isä Brownin touhuja katsellessa syntyi sentään Siirille kesäinen hattu. Minulla on kyllä kesken montakin työtä, päällimmäisenä niistä oma villatakkini, mutta jotenkin teki mieli virkata jotain pientä ja kevytmielistä. Mikä sen kepeämpää kuin ilmava lierihattu? Musta ruusu on ehkä vähän omituinen, mutta onhan musta tyylikäs väri... jopa pikkuneidillä. Näen jo sieluni silmin, kuinka hän astelee kesäpäivänä yllään valkoinen, mustalla koristeltu mekko ja tämä hattu. Nyt vain pitää keksiä, millaisen mekon ompelen.

Hattu%20001.jpg

 

 

perjantai, 17. helmikuu 2017

Lisää kierrätyskamppeita

Pahoittelen, että teillä lukijoilla ei varmastikaan ole yhtä hauskaa lukiessanne tekeleistäni kuin minulla on niitä ommellessani. Olen intoa täynnä kuin ilmapallo aina, kun keksin jonkin uuden vaatekappaleen kelvottomista räsyistä. Nytkin on jo seuraavat pikku kappaleet leikattu pöydälle odottamaan, mutta piti tulla välillä tankkaamaan, ettei ala huipata. Esittelen tässä samalla viimeisimmät hömpöttelyt.

Tässä viimeinen paita, joka irtosi vihreistä tilkuista. Pöllötilkut olivat jo sen verran pieniä, etten saanut enää takakaarroketta kokonaisena. Niinpä ompelin siihen tuollaisen koristekaitaleen keskelle. Nyt on ainakin kolmenlaista vihreää samassa paidassa, mutta onhan luonnossakin sävyjä vaikka kuinka monta vierekkäin.

Lastenvaatteita%20002.jpg

Miehelläni oli muinoin hyvälaatuinen paita, jossa luki teksti: "SUOMALAINEN MIES on kuin vanha mopo. Jos ja kun sen saa käyntiin, sitä ei pysäytä mikään!" Paidan trikoo oli mennyt kuitenkin sen verran haperoksi vuosien mittaan, että sain siitä irti niukin naukin tuon mopon ja hihat. Loppu jouti roskikseen. Pikkuisen epäilyttää, että kangas hajoaa atomeiksi ensimmäisessä pyykissä, mutta onpahan sitä sitten ainakin kerran käytetty. Siniraitainen trikoo on käyttämättömästä tilkusta peräisin. Paita näyttää mielestäni todella raikkaalta. Osaan jo kuvitella, kuinka hauska näky Riku on  mopopaidassa.

Lastenvaatteita%20010.jpg

Kun taas pääsin vanhojen rytkyjen makuun, löysin tyttäreni rakkaan yöpaidan. Rintamuksen Ihaa-painatus oli jo rapissut rikki, mutta trikoo oli paidan keskivaiheilla ehjää ja nypytöntä. Saumat olivat aivan hajalla. Eipä ihme, tyttö taisi käyttää sitä koko peruskoulun ajan. Ensin mekko yletti nilkkoihin, lopulta vain pakarat peittyivät, mutta väljyyttä riitti. Niinpä neiti raaski luopua lemppariyöpuvustaan vasta, kun en enää suostunut paikkailemaan kainaloita.

Nyt se palvelee vielä Siirin yöhaalarina. Se ei kylläkään taida enää yläasteella mahtua...

Lastenvaatteita%20006.jpg

No niin, banaani syöty, jatkamaan harjoituksia!

 

 

torstai, 16. helmikuu 2017

Keltainen haalari ja vähän muuta

Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää kannustavista kommenteistanne! On mukavaa lukea viestejänne, etenkin kun ne ovat niin ystävällisiä. Ei tunnu läheskään niin yksinäiseltä tämä työttömän puurtaminen neljän seinän sisällä.

Lupasin edellisessä postauksessani kuvata keltaisen kierrätyshaalarin tänne sen valmistuttua. Tässä se nyt on:

Lastenvaatteita%20002.jpg

Materiaali on siis vanhasta yöpuvustani peräisin. Muistan, että käytin pukua ensimmäisen kerran vuonna 1999... Kummallisen nypyttömänä on kangas säilynyt. Resorit ovat kirkkaanvihreää trikoota ja rintaan applikoin kankaasta leikatun unimyssypäisen pöllön. Tummanvihreä vetoketju löytyi varastoista ja sai kelvata tähän asuun. Yöllä ei ole niin väliä sillä, sopiiko kaikki tismalleen sävy sävyyn.

Seuraavaksi aloin tehdä pientä t-paitaa. Minulle kävi vanhanaikaisesti sikäli, että olin leikkaavinani kuviollisen kaarrokkeen etupuolelle. Se kumminkin tuli jostain syystä takakappaleen kaavalla. Koska kyseessä ovat pienet tilkut, uusiakaan kappaleita en saanut. Niinpä kaarroke on takana kuin lännenmiehellä konsanaan. No, ihan kivalta se silti näytti, kun Siiri sitä sovitti.

Hän nimittäin oli tänään vierailulla luonani yhdessä Riku-veljen ja äidin kanssa. Niin siinä kävi, että kaikki vaatteet lähtivät heidän mukaansa. Juuri, kun mietin, mihin alan niitä ripustella, kun ovenkahva alkoi olla täynnä. Nyt voin taas jatkaa harrastustani. Hyväntekeväisyyteen ei valitettavasti ole vielä jäänyt mitään, sen verran hyvin vaatteet lapsukaisille sopivat - ja kelpasivat.

Mukavaahan se on, etten tee turhaa työtä.

Lastenvaatteita%20006.jpg

Taidan lähteä ompelemaan yhden t-paidan loppuun. Se jäi pahasti kesken, kun vieraat saapuivat. Hyvää Yötä!

 

torstai, 16. helmikuu 2017

Lasten perusvaatteita tilkuista

Eilinen meni vähän jännittämisen puolelle meiltä molemmilta. Tytär jännäsi, kuinka kivaa illan potkiaisissa onkaan ja äitiä hermostutti, millaisen vastaanoton penkkaripuku saa. No, oli kuulemma tosi kivaa, mutta kukaan ei sanonut puvusta mitään. Se on kuulemma tavallista. En sitten tiedä, onko tavallista jättää huomioimatta toisten uusia asuja aina, vai koskeeko se juuri minun tytärtäni. Kumpikin vaihtoehto on valitettavasti mahdollinen. Pääasia on, ettei ainakaan haukuttu, kuten joskus aiemmin olisi käynyt.

En onneksi vaipunut todelliseen kädettömyyteen, kuten joskus on jännittävinä aikoina käynyt. Silloin istun vain telkkaria tuijottamassa ja ajatukset pyörivät vinhasti ihan muualla. Eilen sentään kykenin tuottamaan uutta.

T-paitoja%20030.jpg

Sain valmiiksi yöhaalarin pikku Siirille ja pari T-paitaa Rikua varten. Lisäksi muokkasin abityttären pieneksi jääneistä yöpuvun housuista taas yhdet trikoot Siirille ja aloittelin omasta vanhasta yöpuvustani toista yöhaalaria, koska niistä kuulemma on vähän pulaa. Haalarit ovat siitä käteviä, ettei neiti sängyssä peuhatessaan osaa vielä niitä riisua. Helpommat vaatekappaleet tulee sovitettua moneen kertaan erilaisiin asentoihin, jos Siiri vaan pääsee vauhtiin.

T-paitoja%20028.jpg

On se kumma, että ensin levittelen kaikki trikootilkut pitkin pöytää ja sitten pitää kuitenkin ryhtyä kaivelemaan käytettyjä vaatteita. Mutta se yöpuku oli niin kirkkaan keltainen, että loisti hyllyltä lakkaamatta suoraan silmiini. Siitä oli suorastaan pakko ryhtyä loihtimaan jotain hauskaa. Laitan tänne haalarista kuvan, kunhan se on valmis. Taidankin tästä taas poistua kellariin...

Riemukasta Penkkaripäivää kaikille abeille ja heidän perheilleen!

T-paitoja%20023.jpg

 

  • blogit-150x60.png