Vähiin käyvät käsityöt ennen kuin loppuvat... siltä tuntuu, kun pohtii viime aikojen tekemisiä.

Olen buukannut itselleni niin paljon hommia, ettei ole aikaa enää mihinkään. Kyllä sitä pitää olla hölmö. Mutta mistä arvasin, että yllättäen kahden vuoden hiljaiselon jälkeen tuleekin työjakso? Olin jo menettänyt uskoni siihen asiaan.

Töissä on niin mukavaa, etten muista koskaan lähteä ajoissa pois. Tänäänkin piti esimiehen huomauttaa, että voisin häippäistä vähitellen kotia kohti. Uutuuden viehätystä kai.

Tunti sitten päättyi kuvataidetunti kansalaisopistossa ja sen jälkeen piti vielä suunnistaa kellariin askartelemaan tyttären kanssa. Hän kun tarvitsee muutaman pikku palkinnon leikkimieliseen tietokilpailuun, jonka joutuu koulussa järjestämään.

Keksimme sitten tehdä hassuja skumppatonttuja. Pianhan se on joulukin. Ja opiskelijoille sopii viiniaiheinen koriste, ainakin luulisin. (Minun tytärtäni ei lasketa, hän on absolutisti.)

Skumppatonttuja%20004.jpg

Tässä nämä nyt kyräilevät, koko porukka. Pikkuisen ovat syyllisen näköisiä. Mitä lie tehneet ennen kuvan ottamista.

Näille kun tökkää puisen grillivartaan takapuoleen, niistä voi tehdä vaikka koristeen kukka-asetelmaan. Tai ripustaa langalla kuuseen. Tai liimata kaksipuoleisella teipillä tietokoneen kulmalle virnistelemään. Monenlaista käyttöä löytyy. 

Kalliitakin ovat, ryökäleet. Aina pitää ostaa koko pullo viiniä, että saa yhden korkin....