Jee!

Minun on jo pidempään tehnyt mieleni virittää vähän kaamosvaloja pimeyttä koristamaan, mutta en ole kehdannut. Hullunahan ne pitävät, kun jo syksyllä aletaan joulua valmistella.

Siksi markkinamiehet ovatkin kai keksineet termin kaamosvalot, eli ne eivät enää ole pelkästään jouluvalot. Kun lamppuja poltetaan talvisaikaan pidempään, ne kuluvat nopeammin ja taas saadaan uusia kaamosvaloja kaupaksi.

Olen näiden ryökäleiden helppo saalis, koska rakastan pieniä pimeydessä tuikkivia valoja. Niinpä en tarvinnut kahta kehotusta, kun Facebook-kaveri kertoi, että kaupungilla on bongattu palavat kaamosvalot. Kolmen sekunnin sisällä päätin, että meille kanssa.

Siinä ilmeni vain yksi pieni ongelma. Valot olivat valmiina koko kesän talon kadunpuoleisella seinällä, koska viritimme sinne viime syksynä "pysyvän" joulukoristeen. Keväällä suunnittelimme valojen poistoa, mutta koska ne ovat lähes näkymättömät valoisalla, ne vain jäivät seinälle roikkumaan.

Nyt piti sitten löytää enää adapteri, joka roikkui talon sisäpuolisella seinällä maalausremonttiin saakka. Isäntä oli sen paikkoja valmistellessaan säilönyt niin varmaan talteen, ettei sitä tahtonut löytyä millään. Niin syttyi suuri adapterinetsintäsota.

Me riitelemme harvoin, yleensä hyvin lyhyesti ja lähes aina turhasta. Niin nytkin. Kauhea messu seurasi kadonneesta adapterista, ennen kuin isäntä sen omilta jäljiltään löysi. Sen jälkeen meni kaksi minuuttia ja kylän ensimmäiset joulu- eikun kaamosvalot syttyivät.

Jouluvalot%20003.jpg

Samalla sammui riitakin. Ei ollut enää, mistä tapella. Nyt yritämme yhdessä unohtaa, miten lapsellisia voivat aikuiset ihmiset olla...

Jouluvalot%20004.jpg

Love you, oma pässinpääni.