Meillä syötiin tänään tyttären lempiruokaa. Ihan siksi, että hän on niin herttainen tyttö. Naudan sisäfileestä, jauhelihasta, herkkusienistä, voitaikinasta, mausteista ja madeirasta tuli ihanaa herkkua, jota ei meillä ainakaan raaskita kovin monesti vuodessa tehdä. Siksi jokainen kerta on juhlaa.

Tournedos%20002.jpg

En ole ollenkaan tyytyväinen tähän kuvaan. Vaikka yritin kuinka huolellisesti voidella taikinanyytin, se on tuollainen puoliksi kalpeaksi jäänyt olmi, vaikka pidin sitä uunissa yli ajan. Lidlin taikina ei tainnut olla ihan paras mahdollinen valinta. Onneksi maku ei ollut mitenkään omituinen.

Toinen kamala yksityiskohta ovat lautasen reunan läikät. Ne näyttävät lialta tai sormenjäljiltä. Itse asiassa ne ovat vesihöyryä. Lautasparka taitaa olla niin iäkäs, että höyrykään ei enää asetu tasaisesti vaan läikehtii pinnan kulumissa miten sattuu.

Vaan mitä voin tehdä? Olen tällainen viherpiipertäjä, kuten naapuri minulle tiuskaisi. En voisi kuvitellakaan, että toimittaisin 12 hengen astiaston kaatopaikalle, kun siinä ei ole minkäänlaisia kolhuja. Tämä 80-luvun ranskalainen lasiastiasto taitaa olla ikuinen. Se ei säry millään. Minulla on lautasia neljää eri kokoa, jälkiruokakupit, kahviastiasto, sokerikko, kermakko, kaksi tarjoilukulhoa, kaksi tarjoilulautasta ja jopa shamppanjanjäähdytin samasta sarjasta. Kovasti olen odotellut, että se tulisi muotiin, kuten muukin 80-luku, mutta vielä ei ole näin päässyt käymään. Kyllästyttää pirusti joka ikinen astia, mutta silti käytämme niitä päivittäin. Ovathan ne niin käteviä, kestävät mikron ja konepesun. Ja vaikka ydinräjähdyksen.

Lailla pitäisi kieltää tekemästä näin kestäviä astioita.

Olisi meillä juhla-astioitakin ollut. Niissä on vain yksi yhteinen vika: kultaus. Osa on antiikkia, osa uudempia. Ei olisi kannattanut hankkia Harlekin Gold-sarjaakaan. Se jää todella vähälle käytölle, kun sitä ei viitsisi millään käsin tiskata. Niinpä tällaiset vähäpätöiset "juhlat" juhlitaan vastedeskin näillä mustilla rumiluksilla.

Haaveilen, että saisin joskus hankituksi uuden puolijuhlallisen astiaston. Se saattaisi olla Pentikin valmistama. Rakastan esimerkiksi tätä mallia:

887ff7cb3aa866a27e8b8766d30f3d17--marime

Astiaston nimeä en muista. Nappasin kuvan netistä, joten se ei ole kovinkaan selkeä. Anteeksi, jos tuli väärinkäytettyä kuvaa. Halusin vain kertoa, että pidän juuri tästä astiastosta ja ostan sen jonakin päivänä, jos saan arpajaisvoiton...

Siihen asti meidän puuromme popsitaan aurinkoisen mustilta lautasilta. Yäh. On niissä sentään yksi hyvä puoli: musta väri korostaa ruoan omia värejä, joten harmaampikin puuro näyttää syötävältä.

Tässä tätä turhanpäiväistä jaaritusta perjantai-iltaan.

Mitään ihmeitä ei ole tänään tapahtunut. Olen maalaillut viimeisiä ikkunanpuitteita. Se ei sujunut sen paremmin kuin eilinen taidemaalailukaan. Maalasin ohimennen osan sälekaihtimien naruistakin. Pikkuisen pännii. Keksin, että maalataan valkoisella päälle, jos tahrat näkyvät, kunhan ikkunat ovat paikallaan.

Konstit on monet, sanoi mummo, kun kissalla pöytää pyyhki.

Hauskaa Viikonloppua!