Isäntä tuli yllättäen tavallista aikaisemmin kotiin. Tytär on leirillä ja meillä koko ilta kahdenkeskistä aikaa... hinasinpa siis äijän ensin kauppaan ja sitten sieneen. Oli varmaan miehelle unelmien täyttymys.

No, ei löytynyt pahemmin sieniä. Vajaa ämpärillinen kangas- ja karvarouskuja. Enimmäkseen ensin mainittuja. Paluumatkalla törmäsin todella kauniiseen kantarelliin ihan vahingossa. Pari sen kaveria piileksi lähistöllä, mutta siinä oli koko saalis.

Sieni%C3%A4%20009.jpg

Ei se mitään. Paistoin meille lehtipihvejä ja lämmitin aiemmin valmistettuja parmesaaniperunoita. Niiden lisäkkeeksi sopivat oikein hyvin pannulla paistetut, suikaloidut kolme kantarellia salottisipulin kera. Tietenkin vähän kermaa piti laittaa sekaan, jotta ei tulisi liian terveellistä.

Rouskutkin on nyt siivottu ja ryöpätty. Kunhan ne jäähtyvät, laitetaan ne tölkkiin. Hyvällä tuurilla tämän syksyn sienisaaliista tulee salaatti joulupöytään. Se on pääasia. Muuten on joulu pilalla.

Varmasti olisi paljon sieniä ollut metsissä, mutta minulla on pari estettä: Lähes liikuntakyvytön jalka ja tuntemattomat metsät. Siksi en uskaltanut lähteä sinne yksin hoipperehtimaan ja mies on yleensä aina jossain muualla valoisan ajan. Niinpä saan tyytyä kadehtimaan toisten saaliita.

Viime viikolla ostettu kukkakimppu ilahduttaa minua aukeamalla aina vain kauniimmaksi:

Sieni%C3%A4%20005.jpg

Aamulla kirjoitin flunssastani, mutta nyt vaikuttaa jo siltä, että tästä jää henkiin. Hyvä niin.