Pahoittelen, tämän viikon anti jää vielä keskimääräistä heikommaksi tässä blogissa. Olen maanantaista saakka sairastanut flunssaa, josta ehdin jo perheelle kerskailemaan, ettei se minuun tartu. Mies ja tytär kun pitivät taudin jo aikaisemmin. Sain siis ansioni mukaan ja makailen nyt täällä itsesäälin vallassa.

Huomasin nimittäin, että kaipaisin kovasti ylimääräistä silitystä tai rapsutusta ja osaaottavia sanoja, mutta aika vähiin ne ovat jääneet. Olisikohan syynä se, etten tainnut itsekään lisätä hellittelyn määrää, kun perhe yritti selvitä taudista? Mies sentään hoiti työnsäkin koko ajan, kun kuumetta ei ollut. Minä vain valitin, kuinka hänen jatkuva yskänsä häiritsee, että eikö hän voisi vähän yrittää pidätellä... juu-u. Olen kamala ihminen, tiedän.

Tänään sain vielä toisenkin taudin kannettavakseni: kanaemosyndrooman.

Tytär, 19 vee, lähti yöksi koulunsa kanssa leirille. Hän kun on ollut koko ikänsä hiljainen ja kotona viihtyvä, näitä eroja ei ole kovin paljon ollut. Mummolareissuja ei lasketa, koska silloin hän on ollut "turvassa". Nyt lapsiparka on aivan yksin maailman armoilla, enkä edes tiedä missä! Yäää. En ehkä olisi näin typerä, jos koko kouluaika ei olisi kulunut karmean kiusaamisen kourissa. Nyt hän on päässyt ilmeisesti kiusaajien kynsistä, mutta äiti on jäänyt vanhojen pelkojen ansaan.

Sydämestäni toivon, että hänellä on kiva leiri. Olisi jo aika saada mukaviakin muistoja koulumaailmasta.

Itse katselin viime yön hermostuksissani melkoisen valikoiman painajaisia. Olen pyöräillyt vaarallisilla teillä pikkulasten kanssa, myynyt asuntoani, jonka kaltaista en todellisuudessa ole ikinä edes nähnyt, kiipeillyt jyrkässä vuoristossa, murtautunut isännän kanssa pankkiin ja pakomatkalla huomannut, että naamamme näkyivät komeasti turvakameroissa... ei minusta ole edes kunnon pankkirosvoksi. Onneksi se oli vain unta. Nyt pitää pysytellä loppupäivä hereillä, ettei tule enempää töppäiltyä. Mitähän unitutkijat sanoisivat tuostakin kuvastosta?

Siispä mukavaa keskiviikkoa ja koettakaa pysyä terveinä! Minä lojun tänään vielä kotona, vaikka illalla espanjantunti olisikin. Taisin saada tämän taudin vieruskaveriltani viime viikolla, enkä viitsi antaa vahingon kiertää.