Nyt minä vasta tajusin, että syksy on tullut. Istun yksikseni kotona, mies on työssä ja tytär koulumatkalla. Eilen talon täyttivät lapsenlasten äänet, mutta nyt ei kaverinani olekaan ketään. Tällaistako tämä olikin?

Päivä toisensa jälkeen hoidan aamurutiineja kuin kone; astianpesukoneen tyhjennys ja täyttö, pyykkikoneen käynnistäminen, sängyn petaaminen, paikkojen järjestely. Välillä pitää imuroida ja pyyhkiä pölyjä. Pyykkiä pitää silittää ja mankeloida. Siinä se.

Työnhaku tapahtuu siinä sivussa, mutta enää se ei aiheuta minkäänlaisia sydämentykytyksiä. Toivoa ei taida enää olla. Pitkäaikaistyötöntä ei ota kukaan töihin ainakaan palkkaa vastaan.

Jotain tarttis keksiä.

Talon myyntiprojekti tahtoo täyttää ajatukset niin tehokkaasti, että minkäänlaisia urasuunnitelmia en ole tehnyt ainakaan kuukauteen. Jotenkin olen siirtänyt tulevaisuuteni miettimisen taka-alalle. (Sitku-ajattelu on astunut kuvaan: Sitku talo on myyty, sitku on löydetty uusi koti, sitku muutto ja tulevan kodin remontti on tehty... jne.)

Inhoan tällaista kellumista asioiden välissä. Minulla pitäisi olla aina selvä suunta, mihin edetä. Nyt vain istutaan ja odotellaan, mikä on minulle kidutusta.

Sunnuntaina meidän pitää lähteä evakkoon muutamaksi tunniksi, koska ensimmäiset talonkatsojat saapuvat. Sitä ennen pitää taas siivota tarkasti. Taidan jättää sen viime tippaan, jotta uusi pölykerros ei ehdi laskeutua pinnoille. Toivoa sopii, että ostajaehdokkaat rakastuvat kämppään ja sen antamiin mahdollisuuksiin heti ensi silmäyksellä.

Tänään pitäisi olla kaunis sää. Ajattelimme nauttia terassilla grillaamisesta ja yhteisestä vapaa-ajasta, kun siihen kerrankin on mahdollisuus. Toivottavasti tällä kertaa taivas on samaa mieltä. Viimeksi yrittäessämme vastaavaa alkoi heti sataa, kun lautaset oli katettu ja ruoka valmiina. Silloin tulin niin kiukkuiseksi, että latelin kaikki osaamani rumat sanat ilmoille peräjälkeen... minkä jälkeen pilvet haihtuivat kiireesti ja aurinko tuli taas esiin koko loppuillaksi. Perhe onkin sitä mieltä, että pelästytin pilvet karkuun pelkästään kiroilemalla. Sellainen mörkö minä olen.

Aurinkoista viikonloppua!