Pari viikkoa kestänyt remontti on laantunut ja nyt pitäisi keksiä muuta tekemistä. Tyttären opiskelu alkaa ylihuomenna ja sen jälkeen kökötän päivät tyystin itsekseni odottelemassa, tulisiko joku katsomaan taloa ostomielessä.

Ikkunoiden puitteista osa kaipaa vielä maalia, mutta niiden käsittelyyn ei mene monta minuuttia päivässä. Kuivattelu se ottaa enemmän aikaa.

Matot ovat pesemättä, mutta näin epävakaisella säällä niiden kuivuminen tuntuu suorastaan mahdottomalta. Saattaisi tulla aika tunkkaisen hajuisia mattoja, jos kuivattelisin niitä autotallissa viikkokausia samalla kun ulkona sataa kaatamalla. Epäilen, että joudun luopumaan matonpesusta kokonaan tänä kesänä. Onneksi jäljellä on vielä muutama puhdas matto, mutta kyllä ärsyttää se koko ajan kasvava likaisten kasa.

Piha kaipaisi hellää kättäni, mutta hajallinen nilkkani on sen verran hellänä, ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia pihatöihin. Olen toissa yöstä lähtien kulkenut ajoittain kainalosauvoilla. Siis ajoittain. Saatan joutua käyttämään lyhyellä matkalla toiseen huoneeseen sauvoja, kun en pysty laittamaan jalkaa lattiaan. Kun lähden sieltä pois, unohdan sauvat ja onnun lähes normaalisti. En tajua, mistä se johtuu. Isäntä on sitä mieltä, että koivessa on jokin irrallinen luunsiru, joka vaihtelee asentoa. Ehkäpä onkin. En vain jaksa enää vaivautua lääkäriin, kun vastaus on aina sama: Emme tee tässä vaiheessa mitään.

Sunnuntaina oli niin hyvä päivä, että pääsimme lähtemään koko perheen voimin Helsinkiin, Didrichsenin taidemuseoon. Siellä on vielä pari viikkoa esillä Jukka Rintalan taidetta ja pukuja. Olen koko kesän hinkunut sinne ja nyt alkoi olla jo vähän kiire.

Voi, kuinka nautin Rintalan taulujen katselemisesta! Haluaisin kotiin ne kaikki. Tai edes yhden. Haluaisin osata maalata edes puoliksi noin hyvin. Kuvissa on jotain tavattoman herkkää ja sadunomaista. Samalla ne ovat todella ylellisen näköisiä. Rintala käyttää paljon kultaväriä ja ilmeisesti myös lehtikultaa kuviinsa.

Rintala%20009.jpg

Rintala%20019.jpg

Itse olen piirrellyt naisten kuvia koko ikäni ja suunnitellut vaatteita jopa lukion matikanvihkoihin. (Niihin ei paljon numeroita mahtunutkaan, piirroksia oli niin paljon.) Silti ei ole tullut mieleeni edes yrittää tehdä taulua naisen kuvasta. Ehkäpä nyt voisin yrittää.

Entä sitten nämä puvut:

Rintala%20028.jpg

Eniten pidin juuri puvuista, jotka taiteilija oli suunnitellut näytöksiinsä eikä silmällä pitäen jotakuta tiettyä asiakasta. Jotenkin näytöspuvuissa korostui sama sadunomaisuus kuin maalauksissa. Ehkäpä presidentinlinnan kutsuilla ei kannattaisi tuollaisissa höyhenpuvuissa liikkuakaan. Saattaisi olla melkoinen sulkasato seurauksena tungoksesta.

Rintala%20029.jpg

Käynti museossa virkisti, vaikka matkustussää oli hirveä. Vettä tuli välillä niin paljon, että ajoimme moottoritiellä seitsemääkymppiä. Niinpä veistospuistokin jäi tällä erää näkemättä. Kiirehdimme heti näyttelyn jälkeen suoraan kotiin, istuimme mukavan kuivaan olohuoneeseen ja sytytimme syksyn ensimmäiset kynttilät.

Se kruunasi virkistävän sunnuntaipäivän.