Kohta alkaa huusholli olla valmiina kiinteistönvälittäjän kuvaustuokioon. Isäntä vetelee autotallissa uutta suoja-ainekerrosta hiomiinsa lauteisiin ja saunan seinät on jo värjätty ruskeiksi. Huomenna hän kasannee koko komeuden entiseen asentoonsa.

Pukuhuoneeseen kiinnitettiin äsken verhotankokin takaisin, samaten työhuoneeseen. Nyt pitäisi kummankin olla valmis (eipä olekaan, lämpöpatteri puuttuu...). Pukkarista laitoinkin jo kuvan, mutta tässä on aiempaa hillitymmin tapetoitu työhuone. Matto pitänee vaihtaa neliskanttiseen, mutta en juuri nyt jaksa lähteä sitä kellarista raahaamaan. Takki on nimittäin ihan tyhjä.

Ty%C3%B6huone%20002.jpg

Työpöydän ja korkeiden komeroiden paikat vaihtuivat keskenään. Kirjahylly pysyi paikallaan.

Vihreä taulu riitelee näköjään kovasti muun sisustuksen kanssa. Pitäisiköhän se siirtää vielä kerran? Jouduin poistamaan sen makuuhuoneesta, kun yksi työhuoneen hyllykkö siirrettiin sinne. Niitäkin kun piti alun perin olla neljä, jotta sain kaikki rojuni sopimaan. Isäntä taisi kantaa ainakin viisi painavaa laatikkoa kellariin muuttoa odottelemaan. Kaikki ne kirjat ja kansiot ovat joskus sopineet tähän huoneeseen nyt näkyvien lisäksi. On ihan turhaa säilöä niitä käden ulottuvilla. Suurinta osaa en tarvitse enää koskaan.

Miten on niin vaikeaa tajuta, ettei kaikkea kannata säilyttää???

Tässä vielä muistin virkistykseksi kuva edellisestä tapetista. Vaikka pidän pinkistä, tuota sävyä ei tule vähään aikaan ikävä.

Kotijuttuja%20002.jpg

Huoneessa kaikuu ja se tuntuu paljaalta aiemman jälkeen, kun tavaraa on paljon vähemmän ja ennen kaikkea seinillä ei ole tauluja. En nyt viitsi tehdä uuteen tapettiin reikiä turhan päiten.

Itse olen tänään hoitanut ulkokukkia, siivoillut paikkoja, pessyt pyykkiä, vienyt tavaraa kaatopaikalle, maalannut ulko-ovia, ikkunapeltejä ja muuta vastaavaa. Sen lisäksi hain tavaramme pois läheiseltä kirpputorilta, jossa ne kävivät pari viikkoa värjöttelemässä. Rahasaalis: Kirpputori sai 50 e, me 49 e. Että sillä lailla.

Kauppasimme uudenveroisia lasten (tunnettuja) pelejä ja leluja, kerran luettuja bestsellereitä, jopa käyttämättömiä vaatteita, mm. isoa pinoa hyviä farkkuja, Arabian antiikkiastioita, puhallettua lasia, söpöjä valaisimia jne. Kaikki korkeintaan viidellä eurolla kappale (enimmät 2-3 e). Mikään ei tunnu kelpaavan.

Kysyin kassalla, onko kirppiksellä aina niin hiljaista (näin aina käydessäni ehkä pari asiakasta haahuilemassa hyllyjen välissä). Sain vastaukseksi, että heillä on ollut hyvin vilkasta! Jos myynti ei onnistunut, vika ei ole ainakaan heidän päässään... no, siitä jäi se käsitys, että vika on tavaroissamme.

Sen siitä opin, etten ainakaan sille kirppikselle vie mitään. Enkä kyllä käy muutenkaan toiste. Jäi niin inhottava olo. Taidan viedä suosiolla tyttären pienet farkut, takit ja reput Hope ry:lle. Siellähän niitä tarvitaan, kun koulutkin alkavat. Loput joutavat UFF:n keräyslaatikkoon. Hope taitaa keskittyä lähinnä lasten tavaroihin. Mummojen kamppeet täytyy rahdata muualle.

Se minua ihmetyttää, mihin tungen tulevaisuudessa kaikki astiat ja koriste-esineet, kun ne eivät oikein keräyslaatikkoon kelpaa. Perheellinen tytär ilmoitti eilen, ettei ota vastaan käsin pestäviä astioita. No, eihän kaapeissani paljon muuta olekaan. Toinen tyttö taas muuttaa mukana, joten hänelle lahjoittaminen ei paljon auta asiaa.

Siinähän sitä on taas pulmaa kerrakseen, mutta eiköhän se aikanaan ratkea.

Nyt menen lopultakin suihkuun ja alan lepuuttaa ruotoani. Hyvää Yötä!