Niin se viikonloppu hurahti taas ohi. Saimme onneksi nauttia ihanasta säästä. Kyllä meitä on tänä kesänä tarpeeksi sateella piiskattukin. Vielä kun saataisiin muutama poutapäivä putkeen, olisin onnesta soikeana. Minulta ei nimittäin matonpesu tahdo onnistua, kun säätiedotuksessa on luvattu tälläkin viikolla joka toinen päivä aurinkoista, joka toinen taas reipasta sadetta. Poutapäivänä saan kyllä matot pestyä, mutta miten saan ne kuivumaan, jos seuraavana päivänä sataa kaatamalla?

Joskus aiempina vuosina olemme laittaneet matot hätätilassa autotalliin ja pitäneet tallin ovia kummastakin päästä  sepposen selällään, mutta nyt siellä on meidän maalaustyömaamme. Lisäksi sinne on raahattu kolme suurta kaappia, jotka odottavat noutajaa. Kiinteistönvälittäjäkin on tulossa kuvaamaan tällä viikolla. En tiedä, miten siitä kaaoksesta saa asiallisen kuvan.

Eilisaamuna isäntä ja tytär maalasivat yhteistyönä lopultakin uuden siistin pinnan katollamme nököttävään tötteröön. En tiedä, mikä se on, ei ainakaan savupiippu. Sen sisällä on jonkinlainen ilmastointikone. Sen maalit ovat repsottaneet näkyvästi jo silloin, kun ostimme talon 12 vuotta sitten. Ainaisesta nalkutuksesta huolimatta se ei ole tullut maalatuksi. Itse en uskalla mennä katolle, kun en pysy kunnolla pystyssä tasamaallakaan. No, nyt se homma sitten tulee hoidetuksi, kun pitäisi muuttaa pois.

Kes%C3%A4sunnuntai%20006.jpg

Toinen maalikerros vielä ja tötterö on kunnossa.

Itse hiipparoin maan tasalla ja sain kuvaan hortensian, joka on taas kasvanut tuhottoman suureksi. Onneksi se on myös kaunis kaikessa runsaudessaan. Paha virhe sattui aikanaan siinä, että istutin sen kukkapenkkiin. Sen olisi pitänyt saada olla itsekseen, sillä sehän peittää kaikki muut kasvit. Alkuvuosina sen kasvu oli vaatimattomampaa. Nyt se on tainnut saada liikaa dopingia, kun ei mahdu kohta takapihalle.

Kes%C3%A4sunnuntai%20001.jpg

Sen verran aurinkoinen sää villiinnytti meitä, että lähdimme maalaushomman jälkeen Porvooseen syömään. Siellä on nepalilainen ravintola Khukuri, jossa on oivallista ruokaa ja todella ystävällinen henkilökunta. Ihanan aterian jälkeen kävimme vielä satamassa nauttimassa jäätelötötteröt. Hetken tunsin minäkin, että olen ansaitulla lomalla. Siitä onkin jo viisi vuotta, kun sellaisen olen viettänyt...

Kes%C3%A4sunnuntai%20011.jpg

Paluumatka kulki avarien peltojen poikki. Minun sieluni lepää tällaisessa maisemassa. Olen viettänyt lapsuuteni Etelä-Savossa, jossa on enimmäkseen metsää tai vettä. Järvimaiseman ihanuutta ei tietenkään voita mikään, mutta kyllä tällainen loputon heinämerikin on rauhoittavaa katseltavaa. Etenkin, kun yläpuolella purjehtivat pumpulipilvet kirkkaansinisellä taivaalla. Hetken voisi luulla, että on siirtynyt ajassa taaksepäin viisikymmenluvulle, suoraan kotimaiseen elokuvaan.

Kes%C3%A4sunnuntai%20021.jpg

Pikkuisen säätöä ja kas, kotimainen elokuvahan se siinä.

2017-07-30%2019.28.48b.jpg

Nytpä lähden maalaamaan, hei taas seuraavaan kertaan!

P.s. En ole viikkoihin saanut kommentteja. Ihmettelenkin, ovatko ystävälliset kommentoijani siirtyneet muiden juttujen pariin vai kesälomalle. Vai olisiko niin, että tässä Vuodatuksen järjestelmässä olisi jälleen vikaa ja kommentit eivät tulisi perille? Olisi kiva lukea ajatuksianne, joten kirjoitelkaa, ystävät hyvät.