Tänään lapsenlapset olivat yökylässä, mutta koska minulla on aikuinen tytär, heidän hoitonsa oli mitä parhaimmissa käsissä, kun itse aloin maalata.

Minun oli tarkoitus maalata kahden autotalliin valmiiksi asetellun ikkunalasin pokat. Kun se oli tehty, päätin maalata niiden karmit (vai mitkä ne nyt ovatkaan) ainakin ulkopuolelta. Kun se oli tehty, keksin, että maalaan myös viereisen ikkunan karmit samalla tavalla. Kun mies aikanaan irrottaa minulle ikkunaruudut maalattaviksi, karmeista on jo puolet hoidettu. Siispä tuumasta toimeen.

Siitä hommasta selvittyäni maalasin vielä keittiön ja takkahuoneenkin karmit. Vielä jäi maalia astiaan, joten päätin käyttää loput kellarin pikkuikkunan karmeihin, jotka olivatkin ihan hirveän näköiset. Niitä piti jopa hioa, jotta sain vääränvärisen ja -laatuisen maalin irti.

Vielä ennen miehen kotiinpaluuta ehdin maalata työhuoneen ikkunan karmit sisältäkin.

Jossain maalaamisten välissä onnistuin pesemään kaikki ikkunalaudat ulkoa, ruokkimaan perheen ja nukuttamaan Siirin päikkäreille.

Lasten lähdettyä kotiin kävimme kaupassa, söimme ja sen jälkeen jatkoin maalaamista. Vuorossa oli työhuoneen ikkunan sisälasi, minkä jälkeen tarjouduin maalaamaan saunan ikkunan. Isäntä itse veteli siellä Supi-saunasuojaa seiniin, joten ikkunakin piti maalata.

Saatuani nämä hommat kuivumaan, pyysin miestä avaamaan edelliseltä omistajalta jääneen jättipöntön puunsuoja-ainetta. Se näytti olevan ihan tolkuissaan vielä, joten käytin sitä autotallin ovenkarmeihin, jotka tuli kerran vahingossa maalattua väärällä värillä. Sitten kiipesin aina vaan korkeammille tikkaille (minä, jalkapuoli!) ja paikkasin maalissa olevan kolon, jonka sekopäinen lintu oli hakannut räystäämme alapintaan. Tirppa kai luuli löytävänsä laudan sisältä matoja... (toivottavasti ei todellakaan löytänyt!)

No, kun se oli tehty, oli vieläkin mukavan valoisaa, joten keksin maalata autotallin ovien sisäpinnan levyt samalla puunsuojalla. Niistä tuli todella upeat. Ne olivatkin aiemmin täysin maalaamattomat ja inhottavan tahraiset. Puunsuoja kuivui niin nopeasti, että ehdin maalata ne kahteen kertaan.

Ihan viimeiseksi päätin vielä viimeistellä autotallin ovien metalliset reunat, jotka oli maalattu ruosteenestomaalilla, mutta komea musta pinta puuttui osittain. Tyttäreltä oli jäänyt homma kesken.

No, sitten, kun kerran metallimaalipurkki oli auki, maalasin tyttären huoneen kuusimetrisen ikkunapellin uudelleen. Se olikin ikävästi haalistunut ja nyt pestynä näytti komean autotallinoven vieressä säälittävältä.

Sen jälkeen jalat ja selkä huusivat Hoosiannaa ja huomenna loppuruumis liittynee kuoroon.

Sen siitä saa, kun on maaninen luonne.


P.s. Kuvia en sentään ennättänyt ottaa, mutta tuskin ne ketään kiinnostaisivatkaan.