Ehdin jo muutaman päivän nauttia pikkuhiljaa paranevasta jalastani ja innostuin sunnuntaina kitkemään karmeaa pensasaitaamme. Pari-kolme metriä kyykittyäni olivat ketarat niin juntturissa, että oli pakko lopettaa. Päätimme keksiä muuta tekemistä.

Juuri, kun olin nousemassa autoon ja lähdössä isännän kanssa sunnuntaiajelulle, tunsin, kuinka polvessa vihlaisi. Ilman mitään syytä. Ei kiertoliikettä, ei ponnistusta, ei mitään. Ihan muuten vaan meni jalka hajalle. Sen jälkeen ovat kainalosauvat tulleet taas tutuiksi. Onneksi ne kököttävät tuossa varalla, ettei aina tarvitse mennä terveyskeskuksen jonoon niitä hakemaan.

Nyt, pari päivää lepäiltyäni alkaa taas helpottaa. En tajua, mikä polvea vaivaa. Kai sekin on vaan niin kulunut.

Tämän päivän istuskelua harrastimme tyttären kanssa kahdestaan. Katselimme viimetalvisia Masterchef Australia -sarjan jaksoja. Siinä sitten on upea ohjelma. Ainoa vika siinä on jaksojen paljous. Kuutisenkymmentä tuntia pitää istua sitä vahtaamassa, ennen kuin voittaja selviää. Niinpä meiltä ovat jääneet viimeiset jaksot rästiin.

On siinä oikeastaan toinenkin vika. Sitä katsoessa tulee nälkä. Ja hirmuinen inspiraatio iskee. Tekee mieli oitis mennä keittiöön ja kokata monen ruokalajin aterioita. Niin kävi tälläkin kertaa. Isännän tullessa töistä hän joutui heti kanssani kauppaan, missä nuuskin kaikki erikoistuotteet tarkkaan. Tuli ostettua vähän sitä sun tätä. Osa tavarasta jäi muille päiville, mutta eipähän tarvitse heti kauppaan rynnätä, kun tekee taas mieli jotain hyvää.

Kotiin palattuamme ajoin perheen pois keittiöstä ja aloin "luoda". No, minä en ole Masterchef-tasoa. Enempi sitä Suomen Surkein Kokki -sarjaa, mutta saahan sitä haaveilla.

Ateria%20003.jpg

Alkuruoassa ei ollut hirveästi mahdollisuuksia epäonnistua. Olemme löytäneet kalatiskistä uuden herkun, joka on hyvää aina: savustettu loimulohi. Siinä on sellainen kalan maku, jota minäkään en karsasta. Asettelin siivut salaatti-rucola-tillipedille ja leikkasin kurkut sydämenmuotoisiksi. Lisäksi muutama tomaattikukka ja sitruunasiivu. Kyllä kelpasi.

Ateria%20004.jpg

Sitten oli pääruoan vuoro: Ensin paistoin naudan ulkofileepihveihin ruskean pinnan ja laitoin ne pippurikerman kanssa uuniin. Niiden hautuessa paistoin aiemmin keitetyt, kuutioidut varhaisperunat pannulla. Toisella pannulla paistoin valkosipulivoissa parsoja. Ohjeessa käskettiin laittaa valkosipulit ensin pannulle, mutta se oli virhe. Ne ehtivät jo palaa, ennen kuin parsat olivat kypsiä. Ehkäpä parsat olisi pitänyt esikeittää. No, seuraavan kerran sitten. Keitetyt ja pikkuisella voinokareella kiillotetut sokeriherneet kruunasivat annoksen. Asettelu tapahtui vauhdissa ja sen se on näköinenkin. Kyllä sitä kuitenkin syömään pystyi. Kaloreita ei laskettu tänään.

Ateria%20008.jpg

Kuten sanoin, ei laskettu energiamääriä. Tämä jättikokoinen uunijäätelö oli jälkiruokana. Enpä ole sitä vuosikymmeniin syönyt, saati sitten valmistanut. En edes muista, pitääkö sen olla tuolla lailla ruskea vai ei. Ohjeessa käskettiin pitää 6-8 minuuttia 250-asteisessa uunissa. Minä pidin viisi minuuttia, kun en olisi enemmän enää uskaltanut. Niinpä marenki on ruskean kuoren alla vielä pehmeää. Kuka tietää, kuuluuko se asiaan? Olisiko marengin pitänyt olla ohuempi? Uunin haaleampi?

No, se on ainakin tyttären mielestä herkkua. Itse en pitänyt, mutta enhän pidä mistään makeasta.

Huomenna syödään keittoa, kyllä tämä sen verran syntiä oli.