Pari päivää on mennyt lomaillessa.

Maanantaina kävimme tyttären kanssa kahdestaan ajelulla peräti Kouvolassa. Käveleksimme etananvauhtia pitkin aurinkoisia katuja (johtuen ontumisestani), katselimme ihmisiä ja näyteikkunoita ja söimme nepalilaisen ravintolan terassilla. Haistelimme ruusuntuoksua kirkon pihassa ja ajoimme takaisin kotiin. Pienet ovat ilot ihmisellä, kun suuriin ei ole varaa tai voimia. Meillä oli kuitenkin ihan mukavaa.

Illalla pyysimme lapsenlapset yökylään, kun oli niin kova ikävä heitä. Ennen auringonlaskua ehdimme Siirin kanssa vielä pihahommiin.

Tyttö piti kovasti kukkien kastelemisesta. Löysimme hänelle hänen äitinsä vanhan kastelukannun parin vuosikymmenen takaa.

Siiri%20002.jpg

Kastelu oli niin mukavaa, että viisi kannullista vettä hulahti hetkessä yhden ainoan orvokin juureen. Se ei ainakaan pääse lähipäivinä kuivahtamaan.

Siiri%20004.jpg

Kovasti yritin selittää, että antaisi vähän vettä muillekin, mutta Siiri suosi vain yhtä keltaista orvokkia ja jätti muut janoisiksi. Kun vesi loppui kannusta, hän päätti hakea vähän lisää...

Siiri%20007.jpg

Aurinkoinen ja lämmin ilta vaihtui yönaikana koleaan ja sateiseen aamuun. Niinpä vietimme aikaa sisällä. Katselimme Muumeja, piirsimme ja leikimme.

On ihanaa, kun pikkuinen tyttö viihtyy sylissä telkkaria katselemassa tai unta odottelemassa. Nuorena ei ollut aikaa istuskella samaan tyyliin lasten kanssa, en ainakaan muista. Nyt isovanhempana siitä on otettava kaikki irti.

Vielä ihanampaa oli, kun viisivuotias isoveli pyrki syliin. Sitä ei ole tapahtunut varmaan vuoteen, koska hän on kasvanut jo kuulemma liian isoksi. Eilen kuitenkin tuli hetkiä, jolloin Maminkin läheisyys kelpasi. Olihan sylissä ainakin lämmin... tiilitalosta tulee äkkiä kolkon viileä kylmällä säällä, mutta ihan periaatteesta en laita juhannusviikolla pattereita päälle!

Nyt ovat lapsenlapset taas poissa ja Mamin pitäisi siivota. Yäh. Onneksi on tytär apuna ja innostajana. Hän kun rakastaa tiskaamista ja siivoaakin ihan mukisematta. Siinä se into yleensä tarttuu minuunkin.

Mukavaa juhannuksen odotusta! Pidetään porukalla peukkuja pystyssä, että sääennusteet ovat jälleen päin mäntyä. (Sorry, Sari, tiedän, että meteorologit tekevät parhaansa. Maailma on vaan niin sekaisin, ettei mitään voi enää ennustaa.)