Tämä oli ilon päivä, sanon kuin Turhapuron appiukko. (Toivottavasti mistään ei ilmesty samanlaista renttua päivääni pilaamaan.)

Erityisen paljon minua ilahdutti ihana sää, mutta myös tämän rodon toipuminen siirtelystä ja liiasta hoitamisesta. Se kukkii ensimmäistä kertaa kahteentoista vuoteen enemmän kuin kolme kukkaa. Kaiken lisäksi kukinnot ovat täydellisen kauniita. Olen aina kadehtinut naapurin isännän samanlaista rodoa, joka kukkia rehottaa ilman hoitoa vuodesta toiseen. Tänä vuonna se näyttää suuremmasta koostaan huolimatta vähän nukkavierulta. Kukinnot ovat pienempiä ja kurjemman näköisiä kuin meillä. Hähhähhää. Lopultakin maailma on edes pikkuisen oikeudenmukainen!

Kukkia%20001.jpg

Tonttimme reunalla kasvaa hopeapensas. Sen viereen on omin luvin majoittunut myös juhannusruusu, jossa on paljon nuppuja. Pensaat ovat melko epäsiistejä, koska leviävät pikku hiljaa ympäristöönsä. Nurmikon ajelemisen helpottamiseksi kaivelimme tällaisen pienen orvokkipenkin niiden juureen. Vielä pitäisi kitkeä puskan juurelta kaikki heinät, kunhan koipi taas taipuu. Tuollaisia pieniä aurinkokennolamppuja oli Tokmannilla keväällä myynnissä, kolme kympillä. Kyllä ne näyttäisivät toimivan. Valo syttyy, kun tulee riittävän pimeää.

Kukkia%20009.jpg

Tässäpä vasta viritys. Viime vuoden menetyksistä oppineena olen varustautunut rastaita vastaan. Sideharsovaipan alla majailevat pienenpienet herneentaimet. En älynnyt viime kesänä suojata niitä linnuilta, joten ryökäleet pistelivät ne poskeensa. Nyt herneet nukkuvat yönsä peiton alla, koska rastailla on taipumusta riehua pihallamme aamutuimaan. Päivällä niillä ei ole pokkaa tulla varkaisiin, joten voin poistaa harson ja antaa taimille aurinkoa. Riku-poika osaa jo odottaa herneitä. Hän on kysellyt niitä monta kertaa. Ajattelin virittää ylälaatikkoon pajusta tehdyn tukirakennelman, kunhan taimet kasvavat turvallisen kokoisiksi.

Muissa laatikoston koloissa kasvaa mansikoita, ruohosipulia, tilliä, retiisejä ja yllin kyllin sitruunamelissaa. Mitä ihmettä siitäkin tekisin? Onko ideoita?

Kukkia%20011.jpg

Aurinkoisena päivänä juuri maalattu terassikin näyttää viihtyisältä, vaikka kukat ovat vielä vähän kevätväsymyksen vallassa.

Kukkia%20012.jpg

Ihan lähipäivinä räjähtää etupihan lumipalloheisi kukkimaan. Eipä ole siinäkään ollut noin paljon kukintoja ikinä. Kyllä kannattaa lannoittaa ahkerasti. Tulokset näkyvät viimeistään seuraavana vuonna.

Kukkia%20013.jpg

Nämä särkyneet sydämet ovat muistaakseni kolmevuotiaita. Ne ovat vallanneet koko pienen kukkapenkin. Arovuokot, jalopähkämöt ja saniaiset ovat jääneet tyystin niiden peittoon. Kaiken lisäksi saattaa käydä kuin viime kesänä: Vaikka kasvin pitäisi kuihtua heti kesäkuisen kukinnan jälkeen, se viihtyy meidän varjoisalla etupihallamme koko kesän kukkien vielä syyskuussakin... sääli muita lajeja samassa penkissä, vaikka mukavaahan se on, jos viihdytään.

Kukkia%20018.jpg

Tässä on etupihan varjostaja: hurmehappomarja. En raaski leikata näitä monimetrisiksi kasvaneita piikkipensaita. Jotenkin olen tottunut niiden lehtimajamaiseen varjoon. Pidän myös runsaasta keltaisesta kukinnasta, jota luumunväriset lehdet korostavat upeasti.

Kukkia%20022.jpg

Päivän kruunasi käynti Lahden satamassa tyttären seurassa. Tunnelma oli kuin parhaissa etelän lomakohteissa, vai mitä?

Kukkia%20023.jpg

Nyt pitää tuulettaa kovasti, että makuuhuone viilenee ja saamme yöllä nukutuksi. Hyvää yötä!