Aah, kesän lämpö! Tuulee juuri niin kuin pitääkin, lämpimästi, käsivarsia hyväillen. Aurinko on jo painunut katonharjan taakse, joten se ei häikäise eikä polta. Silti on autereisen valoisaa. Ihanaa!

Tällaisessa tunnelmassa nautimme äsken ensimmäisen ateriamme ulkona. Isäntä paistoi niin suuria pihvejä, että ne piti puolittaa... omani oli hivenen jo hiillostettu, mutta niin minä siitä pidän. Silloin kun grillataan, ei karsinogeenejä lasketa!

Tällä kertaa jätimme kaikenlaiset perunasysteemit tekemättä ja tyydyimme salaattiin ja lähikaupan tuoreeseen leipään. Huomattavasti parempi olo säilyi, kun hiilihydraattiannos jäi pienemmäksi. Leipäpalojakin riitti minulle yksi. Taidan ottaa tavaksi.

Syytä olisi isännänkin ottaa... hän sovitti äsken juhlapukuaan pitkästä aikaa. Samantien hän esitti hennon toiveen, että puvun käyttö yo-juhlissa voisi rajoittua koulun juhlasaliin. Kotona on kuulemma vaihdettava sopivammat housut. Maha on päässyt kasvamaan hälyttävän pitkälle housunkauluksen yli. Että rassaa. Huomattavasti enemmän pännii se, että miehen muutaman kerran käytetty puku on jo pieni, kuin se, että omia liian pieniä vaatteita ei tarvitse edes sovittaa. Tietäähän sen, että ne killuvat vaatekaapissa turhaan. Ovat killuneet jo vuosia.

Kev%C3%A4tateria%20001.jpg

Paljonkohan ehtisi vyötärö kahdessa viikossa kaveta, jos oikein terästäytyisi? Siis isäntä. Minullahan on uusi mekko vasta tulossa. Taatusti riittävän suuri.