Sen verran tiivistä tahtia rahjustetaan täällä, että en ole ennättänyt kirjoitella. Pahoittelen. Tänä aamuna kuitenkin päätti joku puhelinmyyjä tai muu tuntemattomasta numerosta soittelija herättää minut ajoissa, joten istuskelenpa tässä nyt kahvia kittaamassa ja kirjoittelemassa, ennen kuin lähden myrkytyspuuhiin.

Muutaman päivän köpöttelin kainalosauvoilla polvi tönkkönä, mutta onneksi vaiva on helpottanut jo. Aika jännä, kun nivel oli ihan jäykkä, mutta ulospäin ei näkynyt edes turvotusta. Olisikohan siellä silti voinut olla "vettä"? Onko kenelläkään kokemusta? No, joka tapauksessa vanha nilkan kuluma jäi, joten ei tämä vauhti vieläkään päätä huimaa.

Sunnuntaina kävimme isännän kanssa viemässä kaupunkiin tyttären vanhan pesukoneen, jonka onnistuimme myymään kaupungin Facebook-kirpparin kautta. Ostaja olisi halunnut maksaa koneen tilisiirrolla, mutta halusimme rahat näppiin. Miten me olisimme niitä voineet karhuta jälkikäteen? No, kone jäi sinne. Hyvä kone, vaikka onkin kahdeksan vuotta vanha. Se on viettänyt niistä kahdeksasta vuodesta suunnilleen seitsemän joutilaana lämpimässä autotallissamme. Eli siis lähes käyttämätön kone viidelläkympillä. Viitosen otimme vielä siitä, kun rahtasimme sen kahdenkymmenen kilometrin päähän keskustaan. Eihän se heidän vikansa ole, että me asumme korvessa...

Tuli kummallinen olo, kun vastapuoli oli niin hapan. Ei antanut edes pienen tyttärensä jutella kanssani. Vasta illalla Facebook-viestin saadessani tajusin, mikä naista veti vakavaksi. Hänellä oli kaksi pientä lasta, pyykkikone rikki, pissipyykkiä kylppäri varmaan pullollaan ja ovelle hiipparoi meikitön, hapsutukkainen mummeli, jalka teipattuna, ikivanhoissa siivousrytkyissä... ja vaatii rahaa koneesta, jonka toimimisesta ei ole mitään takeita.

Tuossa viestissä luki: Pesukone toimii tosi hyvin. Kiitos 🙂

Silloin vasta ymmärsin, että en minä vaikuttanut sen luotettavammalta kauppakumppanilta kuin hänkään. Päinvastoin. Mistä hän tiesi, etten hinannut heille pelkkiä pesukoneen kuoria? Kuinka hän voisi luottaa siihen, ettei konetta todellakaan ole paljon käytetty? Todennäköisesti hän oli vielä äitiyslomalla, koska vauva konttasi hänen jaloissaan; rahat siis ehkä tiukalla ja sitten pitäisi luottaa puliakan näköiseen muoriin. Viestistä kuultaa selvä helpotus. Ei tullut mieleenikään, että MINUN pelättäisiin huiputtavan! Taisin oppia tästäkin episodista jotakin.

No, pesukoneen viennistä seurasi se, että saimme aikaan kolon isännän autotallikaaokseen. Vielä kun hän malttaisi viedä kierrätyskeskukseen hellan ja kymmenkunta ovea, saattaisi olla mahdollista, että saisimme raivatuksi reitin kaapille, jossa sijaitsevat kaikki maalaustarvikkeet. Se on nimittäin paikka, jossa minäkin välillä asioin. Ai, että ottaa pattiin, kun sen edessä on jokin pöydällä varustettu sähkölaite ja sen päällä miehenkorkuinen kasa käsistä tippunutta tavaraa.... nyt siitä tulee loppu. Meillä on yo-juhlien jälkeenkin vielä niin paljon maalattavaa, että reitin pitää olla selvä.

Juhlia ennen saimme aikaan seuraavaa: Seitsemän ulko-ovea on maalattu. Kaikki sisäovet on vaihdettu valkoisiksi peilioviksi, ne olivat tähän saakka tammenvärisiä viilujäljitelmäovia 80-luvulta, yök. Ovenpieliä ja listoja on maalattu. Keittiön laattaseinän saumat on uusittu. Terassin ja portaikon kaiteet on maalattu raikkaan valkoisiksi.

Nyt on jäljellä enää koko rotiskon siivousurakka. Laitoin tyttären eilen pomppimaan keittiössä jakkaralle ja takaisin, koska en siihen itse kykene. Sanoin, että siivoaa niin paljon keittiön kaappeja kuin jaksaa ja pesee samalla pölyiset astiat. Tapahtui outo ilmiö: Tytär innostui niin perusteellisesti, että malttoi illan hämärtyessä tuskin lopettaa. Muutaman kerran hän hyrisi:"Minulla on kivaa!" Suorastaan mielenvikaista tuollainen työnilo.

Kun sanoin, että pesee koneessa kaikki astiat jotka vain voi, hän ilmoitti, että tekee sen mieluummin käsin. Hän pitää tiskaamisesta. Kunhan hän pääsee tästä lähtemään maailmalle mahdollisesti johonkin opiskelijakämppään, kysyn uudelleen, pitääkö hän käsin tiskaamisesta. Voi olla, että siitäkin saa ihminen tarpeekseen.

Tänään kuitenkin harjoitus jatkuu. Hän kuulemma siivoaa kaikki takkahuoneen kaapit ja niissä säilytettävät "paremmat" astiat. Sieltä löytyy toistasataa erilaista lasia hinkattavaksi. Voi olla, että huomenna ei tiskaushimo ole enää niin kova.

Itse silitin eilen kaikki kasaantuneet pyykit pois kaappia täyttämästä, jotta mahtuu paremmin vieraiden sadetakkeja sisään. Kurjaa keliä on kuulemma luvassa.

Tänään taidan lopultakin mennä ompelemaan itselleni jonkinlaisen mekon. Selasin eilisiltana kymmeniä lehtiä läpi, mutta en löytänyt sopivaa mallia. Niinpä päätin pidentää yhtä puseromallia mekkomittaan, katsotaan, mitä siitä tulee.

Tyttären mekko on onneksi valmis. Siihen tuli viime tipassa hauska yksityiskohta: Löysin tismalleen samanväristä vuorikangasta komerosta, mutta sitä oli sen verran vähän, että vuorin helma jäi hivenen liian lyhyeksi. En malttanut lähteä kaupunkiin ostamaan kymmentä senttiä kangasta, niinpä ehdotin tytölle erikoista ratkaisua: Sähkönsinisen mekon vuorin helma reunustettaisiin valkoisella kaitaleella. Jos se vilahtaa sieltä liikkuessa, se tuo mieleen Suomen lipun värit. Tyttö innostui oitis. Niinpä teimme sen. Nyt vuori näyttää niin hauskalta, että harmittaa, kun se ei näy koko ajan.

Mekkoja%2C%20kukkia%2C%20taulu%20004.jpg

Tässä sovitetaan juuri valmistunutta mekkoa. Tuotuani leningin yläkertaan silitin sen paremmalla raudalla ja hups, rypyt katosivat. En tajua, miksi upouusi ompelurautani ei saanut niitä häviämään. Siitä ei jotenkin tule niin paljon höyryä.

Mutta, nyt tämä jaarittelu saa riittää. Minun on lähdettävä ruiskuttamaan pensasaidan alta loputkin rikkaruohot. Ihme kyllä aita taitaa olla vielä hengissä edellisen manööverini jälkeen. Ropsautin nimittäin rikkaruohomyrkkyä sen verran reippaalla kädellä, että saattoi pohjavesikin myrkyttyä. Se vain lipsahti. Tein kastelukannuun myrkkyliuoksen ja ruiskutin siitä pensasaitaan. Kannullinen riitti ehkä kymmenen metrin matkalle. Puolet aidasta jäi ilman myrkkyä, kun se loppui kesken. Kannullisen olisi pitänyt kattaa 100 neliötä! Isäntä oli sitä mieltä, että joutuu istuttamaan uuden pensasaidan, mutta minusta näyttää ainakin kauempaa katsottuna, että lehtiä se vain pukkaa.

Tällä kertaa sain käyttööni pumppupullon, jolla en saa kuulemma niin paljon pahaa aikaiseksi... joopa joo.