Tänään olemme tyttären kanssa kumpikin vähän flunssaisia, joten emme jaksa venyä suuriin ponnistuksiin.

Sain kuitenkin houkuteltua tytön kanssani alakertaan askartelemaan kutsuja ylioppilasjuhliinsa. Ajattelin, että jos jostain kumman syystä hän olisikin yllättäen reputtanut, niitä tarvitaan sitten myöhemmin. Kyllä ne aikanaan tulevat käyttöön. (Minulla on aina muistissa se tarina abista, jonka ainekirjoitus lähti ällänä ja palasi iinä... siitä tämä jännitys.)

No, tein itse ensimmäisen kortin malliksi ja tyttö väsäsi sitten ison kasan lisää. Hän ei ole todellakaan kokenut askartelija, joten tulos on siihen nähden oikein mallikas. Korttien sisään taitamme erillisen paperin, jossa kutsun teksti on koneella tulostettuna.

18579397_1315572461830640_246635621_n.jp

Tytär otti kuvan kännykällään ja sen värit eivät ole ihan luonnolliset. Jotenkin kaikki sävyt ovat kummallisesti korostuneita, sillä todellisuudessa satiininauha on pehmeämmän pinkki ja ruskealta näyttävä kuviopaperi on roosaan vivahtava. Kaikin puolin kortti on oikeasti harmonisempi. Toivottavasti kukaan ei osaa japania, vai mitähän kieltä nuo koristepaperin kirjaimet ovatkaan. Eihän sitä ikinä tiedä, mitä siinä lukee...

Taustan silkkikangas on myös luonnossa tummempi. Siitä on tarkoitus tulla tyttären juhlamekko. Isovanhemmat retuuttivat kankaan Kiinasta saakka leninkiä varten. Kyllä se kaunista onkin. Sain mekon kursittua kasaan sillä aikaa, kun tyttö askarteli, mutta sitten alkoi väsyttää armottomasti, joten lähdimme sairastamaan tänne yläkertaan. Yritän jatkaa hommaa, kunhan kunto kohenee edes vähän.