Voi, rakkaat käsitöiden ystävät!

Minulla ei ole teille nytkään mitään annettavaa. Pääsiäinen meni sukulaisten kanssa laiskotellessa ja heti perään ilmestyivät lapsenlapset hoitoon, koska heidän äitinsä oli sairas. Niinpä meillä on siirrytty pääsiäisen jälkeiseen aikaan melkoisen kaaoksen vallitessa.

Nämä kaksi naperoa pitävät huolen, etten ainakaan pääse siivoamaan. Käsitöistä puhumattakaan. Sydän on kuitenkin täynnä läheisyyttä ja rakkautta, kun he tänään lähtivät kotiinsa.

Tässä iässä ei enää muista, miltä tuntui pitää omia lapsiaan sylissä. Katsoa, kuinka pienet ripset painuvat vähitellen kiinni, kun itse vetäisemme viimeiset säkeet ”Saku Sammakosta”. Nykyisin kyllä Siiri pyrkii jo osallistumaan lauluun: ”A-haa, a-haa” kuuluu, vaikka uni jo painaisi luomet umpeen.

Riku oli tänään kanssani pihahommissa Siirin nukkuessa. Hän paineli ympäri pihaa, välillä keinuen, välillä ajellen pyörällään. Hetkittäin hänestä oli jopa hyötyä: Haravoin lehtiä talon päädystä ja halusin saada roskat talteen. Riku piteli säkin reunaa ja rähjäsi tuulelle: ” Tuhma tuuli, lopeta se puhaltaminen! SANOIN SINULLE JO KERRAN!! Älä puhalla!” Tuulenryökäle vaan ei voinut lakata puhaltamasta. Juuri, kun saimme kasan kohdalleen, tuli puuska ja levitti päällimmäiset lehdet pitkin nurmikkoa.

Lupasin Rikulle palkan. Kysyin, haluaako hän suklaarahan (Lidlin kolikkokuoressa olevan suklaapalan) vai oikean rahan. Vastauksena oli, että oikean rahan. Kysymykseeni, mitä hän sillä ostaa, ei pikkumies keksinyt vastausta. Otin käteeni kaksi kolikkoa: Kahden euron rahan ja viisikymmensenttisen. Kysyin, kumman hän haluaa. Poika poimi pienemmän rahan ja ilmoitti, että ottaa sen, koska se on kultaa…

Ehkä meidän on vähitellen aika valistaa poikaa, muuten hän tulee maailmassa pahasti huijatuksi.

Vaikka äitimuorilla on vielä angiina valloillaan, huomenna on kuulemma työpäivä. Niinpä lapset lähtivät kotiinsa. Nyt pitäisi taas löytää uusi arki, uusi ryhti elämään. Onneksi pihahommia on tullut tehtyä tässä vähitellen, joten haravointi on kohta suoritettu. Pensaat on leikattu, multaakin levitetty. Seuraavaksi kalkkia ja kevätlannoitetta. Tänään otin selvää, mitä pitää tehdä nyykähtäneille herttavuorenkilville. Isännälle hommia… minulla on liian vähän voimaa niiden ylös kaivamiseen. Tästä se kevät lähtee!