Lopultakin sain kammettua itseni ompelukoneen ääreen. Niinhän aamupäivällä lupasin. Tulokset jäivät melko vaatimattomiksi, mutta kerron ne kuitenkin.

Ihan ensimmäiseksi tein historiaa. Ompelin loppuun viimeisen niistä keskeneräisistä henkarissa roikkuvista töistä, jotka alun perin toin mukanani muutossa (kaksitoista vuotta sitten...). Sifonkipaidan valmistumisella on ollut monenlaisia hidasteita, joista suurin on tietenkin saamattomuus, mutta oleellisin oli alavarakappaleiden katoaminen muutama vuosi sitten. Kun nyt löysin ne, saatoin jatkaa työtä. Siinä oli hankaluutena vain se, etten halua rikkoa ompelukonettani maailman älyttömimmän kankaan kanssa. Niinpä ompelin paidan loppuun käsin. (Se on taas pääsyy siihen saamattomuuteen... koneella olisin surauttanut mokomat ompeleet hetkessä.)

Kysyisinkin, mitä järkeä on liimata lasinpalasia kankaaseen? Ompelukone pitää melkoista meteliä niiden yli lasketellessa ja sirut sen kuin lentelevät. Tietenkin voi aina kysyä, millainen ääliö menee ostamaan tuollaista kangasta metrikaupalla ja vielä kolmea eri väriä...

Paita%20ja%20Outin%20jakku%20001.jpg

Pääasia on, että riepu on valmis ja voin kätkeä sen rauhassa vaatekomeron pimeimpään nurkkaan odottamaan matkaa kirpputorille.

Paita%20ja%20Outin%20jakku%20008.jpg

Seuraavaksi etsiskelin malleja ja kaavoja kaverini vaatteisiin, jotka olen luvannut ommella. Vaikka lehtiä on tuhansittain, ei sopivaa löydy silloin kun tarvitsisi.

Paita%20ja%20Outin%20jakku%20011.jpg

Tällaisen neulosjakun sain alulle. Siihen pitäisi ommella vielä reunukset ja vetoketju, mutta ensin pitää sovittaa. Samaan vaiheeseen sain myös vihreän pellavatunikan, joka oli niin keskeneräisen näköinen, etten viitsinyt sitä kuvata ollenkaan.

Lopuksi pienensin ulkomailta ostetut uimashortsit, mikä ei ollut ollenkaan helppo tai oikeaoppisesti suoritettu askare. Joka ikinen sauma oli tikattu kahteen-kolmeen kertaan, joten purkamisessa ei ollut mitään järkeä. Niinpä surauttelin pöksyihin muutaman vekin ihan vain päältä päin. Saapa nähdä, löytyykö niille vielä käyttöä...

Niin se päivä vierähti nopeasti. Huomenna voisin ehkä jatkaa, mikäli ei joku keksi minulle tärkeämpää puuhaa.