Kuten edellisestä postauksestani kävi ilmi, jonkinasteinen kevätväsymys painaa meikäläistä. Niinpä pääsiäinenkin jää harvinaisen vähälle huomiolle tänä vuonna.

Meillä ei ole pahemmin siivottu eikä koristeltu kotia juhlaa varten. Uudet koristeetkin ovat jääneet yhtä pupua lukuunottamatta askartelematta. Pääsiäisen "klassinen" ruokalista ei ole ikinä ollut minun makuuni, etenkään kaikki suklaat ja muut imellykset. Lammaskin maistuu suussani hivenen oudolta. Mämmiä en ole syönyt vuosikymmeniin.

Näin ollen minulla ei ole mitään ihmeellistä kerrottavaa tälläkään kertaa.

Lapsenlapset olivat sentään yökylässä. He valaisivat olemuksillaan matalan majamme yhden vuorokauden ajan. Kämppä on taas aivan sekaisin, mutta ei se haittaa. Kiva, kun he käyvät välillä meitä piristämässä. Tässä kuvassa he soittavat pääsiäisen kunniaksi hyllyyn nostetuilla kukkopilleillä Mamille serenadin. Sävel oli hieman outo ja kimakka, mutta esitys oli antaumuksellinen.

P%C3%A4%C3%A4si%C3%A4inen%20020.jpg

Eteistä koristavat lasten (äidin?) askartelemat virpomavitsat. Vieressä puolityhjä suklaakori. Ihan kaikkea eivät lapset jaksaneet syödä. Sunnuntaina tulee ehkä pari lasta lisää käymään, kenties tikkarit kelpaavat heille.

P%C3%A4%C3%A4si%C3%A4inen%20022.jpg

Keltaisia tulppaaneja tuli sentään ostettua ikivanhojen munakynttilöiden kaveriksi. Lätkäisin ne sitten pirteän mustaan (koboltinsiniseen) Aalto-vaasiin.

P%C3%A4%C3%A4si%C3%A4inen%20023.jpg

Itse asiassa nautin enemmän juhlakoristelusta, kun se on niukkaa. Jouluisin tuntuu, että happi loppuu, kun koko talo pursuilee ylimääräistä tavaraa. Pääsiäiskoristelusta ei kotona asuvalla tyttärelläni ole onneksi pakkomiellettä, joten minä saan päättää...

Iloista pääsiäistä kaikille vanhalta hapannaamalta!