Mitähän teille kertoisin? Ei ole tapahtunut oikeastaan mitään edellisen postaukseni jälkeen. No, ainakin

  • sain perheen veroilmoitukset tehtyä ennen eräpäivää (3.4. muistaakseni). Niitä täytyy tehdä kolme, koska mies on sivutoiminen yrittäjä nykyisin. Samalla tuli tietenkin valmiiksi hänen viimevuotinen kirjanpitonsa. Siinä sitä taas oli pähkäilemistä. Olen opiskellut suuremmassa määrin kirjanpitoa viimeksi merkonomi-tutkinnon yhteydessä 90-luvun taitteessa. Pikkuisen on aina muistissa virkistettävää… Onneksi netti on keksitty, miten muuten pärjäisinkään?  Mätkyjä on kuitenkin tulossa, vähän epäilen.
  • siivosin eilen ”ateljeeni” ja sainkin sen sellaiseen kuntoon, ettei tekisi mieli sotkea sitä aloittamalla uusia töitä. Hmm, mitähän järkeä siinä taas oli? Pieni sotku on ilmeisesti inspiroivaa.
  • Illalla olisi pitänyt mennä maalauskurssille, mutta en jaksanut millään. Sen sijaan istuin siistissä ateljeessani ja ompelin käsin tikkauksia paitaan, jonka olen aloittanut noin 12 vuotta sitten! Onhan tuo aikakin. Sattui nimittäin sellainen vahinko, että löysin tilkkukorista kaksi etualavarakappaletta, jotka olin onnistunut vuosien varrella kadottamaan. Sen takia paita on roikkunut kaikki nämä vuodet keskeneräisten töiden naulakossani… Juu, minulla on todellakin sellainen. Ilokseni voin kertoa, että se on nyt tyhjä, mikäli se äsken mainittu paita tulee lähiaikoina valmiiksi. Se naulakko on muuten vaarallinen paikka: roikotin siinä yhtä puolivalmista Chanel-tyylistä villakangasjakkua muutaman vuoden, kunnes huomasin, että ilmeisesti koi oli syönyt siihen reikiä. Ei tule enää Chanel-jakkua minulle. Pitää purkaa siitä tekeleestä kaikki reunakoristeet pois ja miettiä, tulisiko kangaspaloista jotain järkevää. Vaatetta siitä ei enää tule ainakaan aikuiselle. Eihän sitä muuten ”Keskeneräisten käsitöiden kuningattareksi” pääsisikään.
  • Päättelin keskeneräisen(!) villatakin ja ompelin saumat kiinni. Nyt se roikkuu liivinä odottelemassa hihoja. Neuloin myös puoli hihaa telkkaria katsellessani.
  • Virkkasin peräti yhden kerroksen pitsiin, josta pitäisi tulla pöytäliinan keskikaitale. Sekin meni pieleen ja piti purkaa, vaikka malli on yksinkertainen. Oli päässyt unohtumaan. Enää ei puutu kuin reilut pari metriä pitsiä. Valmiiksi se tulee tällä menolla ehkä vuoden 2026 tienoilla.
  • Pesin uunin. Olipa törkyinen. Kukaan ei tunnusta sotkeneensa sitä paistoksillaan. Itsekään en muista. Eilen päättelin hajusta, että jotain on vialla. No, ei ole enää.
  • Siivosin eilen pihalta lasten levittämät pulkat, lapiot, traktorit ym. rojut. Himoitsin kovasti harjan varteen tarttumista, että olisin saanut puoliksi paljastuneen laatoituksen lakaistua. Onneksi en ehtinyt, tänään satoi lunta. Kovasti suunnittelen pensasaidan ja ruusujen leikkaamista, jokohan sen voisi aloittaa? Kalkkikin pitäisi levittää lumen päälle, luki jossain. Nyt on lunta enää siellä täällä…
  • Istuin tänään neljä tuntia etsimässä nettisivuilta sähköpostiosoitteita markkinointitarkoituksiin. Se liittyy vapaaehtoistyöhöni taidenäyttelyn järjestelytoimikunnassa. Onpa tylsää hommaa. Sitä riittää loputtomiin. Pari päivää sitten istuin kaivelemassa ulkomaalaisen huipputaiteilijan tietoja netistä. Ne piti muokata ns. lehdistötiedotteen muotoon. Miksi minä, jonka mielestä tämänkin taiteilijan teokset muistuttavat 5-vuotiaan lapsenlapseni tekeleitä… en ymmärrä taiteesta enempää kuin sika jalkapallosta. Niin vaan syntyi tekstiä modernista taiteesta. Puoliksi suomentelin englanninkielisiä juttuja, puoleksi keksin omiani… kelpasi se sentään ”asiantuntijoille”.
  • Tein perheelle mielestäni ihan hyvän aterian:
    • Salaatti neljästä aineksesta: jäävuorisalaatti, punasipuli, galiameloni ja Roquefort-juusto. Sitä ei ylitä mikään. Alun perin tuo galiameloni on ollut cantaloupemeloni, mutta meloni kuin meloni, yhtä hyvää se on. Lisäksi kastiketta oliiviöljystä, balsamicoviinietikasta, sinapista, mustapippurista, suolasta ja sokerista. Jam!
    • Salaatin kanssa nautimme focaccia-leipää, jonka itse leivoin.
    • Pääruokana oli uunijuureksia, joiden seassa oli myös perunalohkoja sekä naudanlihasuikaleista tehtyä pippurihärkää. Sillä nimellä sitä pitää kutsua, sillä perhe haukkoi pippurin vuoksi henkeään, mutta syömättä eivät sentään jättäneet.
    • Kuten tavallista, jälkiruokaa ei ollut. Me emme satsaa jälkkäriin kuin poikkeustapauksissa. Suolainen sapuska on meidän makuumme. Yleensä kupu on jo niin täynnä pääruoan jälkeen, ettei tarvita edes hedelmänlohkoa jälkiruoaksi… No, syödään hedelmäsalaattia huomenna.

Tällaista meillä on ollut nämä pari päivää, kun en ole ollut oikein vireessä. Kun katson tuota listaa, huomaan, että jotain on sentään tullut tehtyä. Siispä rentouttavaa viikonloppua itselleni sekä teille kaikille, jotka teette oikeita töitä!