Tänään olen poikennut reippaasti normaaliaskareistani. Olen vahannut vanhaa pöytää.

Tämä projekti on kestänyt melko pitkään, mutta sehän ei ole ylläri minun tapauksessani. Ostimme pöydän melko heikkokuntoisena paikalliselta romukauppiaalta eikä se paljon maksanutkaan. Vuosi saattoi olla ehkä 2008, jos oikein muistelen. Halusin opetella huonekalujen entisöintiä kansalaisopistossa, vaikken ole eläessäni puutyöopetusta saanut.

No, opettajan asenne oli sellainen, ettei siellä olisi tällaisia tumpeloita tarvittu. Hyvin ylimielisesti hän joskus vähän neuvoi, ei perustellut mitään eikä muutenkaan keskustellut enempää kuin oli pakko. Onneksi mieheni oli samalla kurssilla, joten hän auttoi minua. Paljonkin, täytyy myöntää. En minä vieläkään ole niitä puutöitä suuremmin tehnyt, homma jäi lähinnä pintakäsittelyyn minun osaltani. Tein minä sentään yhden asian puusta itsekin: Korjasin rikki menneen viilutuksen. Se ei ollutkaan mitään yksinkertaista hommaa, mutta ei kaikkia asioita kannata kai alkeista aloittaakaan... heh.

No, nyrppänenäinen opettaja oli sitä mieltä, että Liberonin kuultomaali oli riittävä käsittely pöydälle, vaikka minusta se jäi ankean himmeäksi ja keskentekoisen näköiseksi sen jälkeen. Olisin halunnut esimerkiksi vahata pinnan kiiltäväksi. Kurssi (onneksi) päättyi ja päätin, etten jatka enää, kun siellä oli niin ikävä tunnelma. Pöytä jäi seisoskelemaan turhan panttina kellariin.

Tytär muutti omilleen samana vuonna ja vei pöydän mennessään, vaikka se vähän keskeneräinen olikin. Perustettuaan perheen hyvin pian sen jälkeen hän suunnitteli sisustuksensa uudelleen, Ikean tyyliin tietenkin, joten pöytä sai palata kotiin. Täällä se sitten on pyörinyt jo vuosia miehen baarin nurkassa, tikkataulun alla...

Kesken jäänyt työ on minua vaivannut kaikki nämä vuodet ja nyt päätin tehdä sen loppuun, kun lopulta keksin pöydälle olohuoneestamme paikan. Niinpä olen vahannut ja kiillottanut pöytää jo parin viikon ajan aina kellariin eksyessäni. Milloin oikein, milloin nurin päin. Mielestäni se alkaa olla kelvollisessa kunnossa, kunhan tänään levitetty kerros on kiillotettu.

P%C3%B6yt%C3%A4%20004.jpg

Tässä kuvassa olen pyöritellyt tuoreen vahakerroksen kansilevyyn. Väri on epätasainen siksi, että viilu vaikuttaisi olevan jonkinlaista loimukoivua tai jotain sen tapaista. Se on mielestäni hyvin kaunis kiillotettuna. Alempaa pöytälevyä ei ollut ostamassamme rotiskossa tallella ollenkaan. Uusi ei varmasti vastaa alkuperäistä, mutta kelpaa tarkoitukseensa.

Pöydän jaloissa oli aikanaan hirveä työ. Ne oli käsitelty jollakin tervan tuntuisella aineella, joka ei tahtonut irrota millään, vaikka hioin sitä kurssilla viikkokausia. Nyt jalat on käsitelty samoin kuin päällinenkin.

Täytyy sanoa, että pahemmin ei enää olisi voinut pöytää tuhota, kuin oli tuolle raukalle tehty.

P%C3%B6yt%C3%A4%20007.jpg

Tässä on tämänkertainen käsittelyaine, Liberonin Antiikkivaha. Liberonin tuotteet ovat mahtavia, kannattaa kokeilla. Vanha lapanen on kiillotusvälineeni. Vahan levittämisen tein hienoimmalla teräsvillalla ohjeen mukaan.

Ehkäpä huomenna saan pöydän jo olohuoneeseen, jolloin voin esitellä sen valmiina. Eihän tuossa mennyt edes kymmentä vuotta!