Pahoittelen, rakkaat lukijani, että päivitykseni ontuvat pahasti. Lähdettyäni vapaaehtoishommiin on työtä riittänyt niin paljon, ettei minulla ole ollut aikaa ommella. Olen tehnyt sen sijaan pitkiä työpäiviä tietokoneella.

Täytyy sanoa, että mahdottomasti tekemistä riittää taidenäyttelyn järjestämisessä. Iso joukko ihmisiä raataa tosissaan. Sisukkaita ja ahkeria naisia on näköjään kylä pullollaan. He antavat rajattomasti aikaansa yhteiseksi hyväksi. Eikä heille yleensä edes riitä yksi kohde, jokaisella vaikuttaa olevan monta palkatonta työpaikkaa.

No, minä tyydyn toistaiseksi tähän yhteen, kun sekin vie jo suuren osan päivistäni. Hope ry joutuu nyt valitettavasti odottamaan, koska tulin sitoutuneeksi tähän nykyiseen projektiin ensin.

Tänään ehdin hetkeksi kellariinkin, kun vain päätin, että pätkäisen surffailun tältä päivältä ja teen muuta. Minulla on siellä kesken ihanan keltainen käsilaukku. Tällä hetkellä se jopa näyttää vielä hyvältä. En ole mikään laukuntekoekspertti, joten olen yllättynyt itsekin siitä, miten tekele on onnistunut. Valitettavasti en saa siitä kuvaa tähän, koska nilkkani on vaihteeksi yliherkällä päällä enkä viitsi kiusata sitä raahautumalla kellarin portaat edestakaisin. Jos saan huomenna sen verran aikaiseksi, että vapaaehtoishommien lisäksi ehdin könytä kellariin, yritän kuvata laukun, vaikka se olisi vielä kesken.

Tärkeämpi ompelutyö olisi kummitytön viisivuotislahja. Siihen on pakko paneutua parin päivän sisällä. Mieluiten jo huomenna. Sen pitäisi olla oikeastaan illalla jo postin kyydissä.

Tänä iltana taidan vielä tehdä pikkuisen hyvää. Yritän saada elämäni ensimmäisen sytomyssyn valmiiksi. Tampereen yliopistollisen sairaalan syöpaosasto ilmoitti lähiaikoina netissä, että myssyistä on huutava puute. Ajattelin sitten neuloa ainakin pari pehmeää alpakkaista myssyä ja pistää ne postissa menemään.

Tehkää tekin samoin, rakkaat ihmiset! Tarve on suuri ja netti ohjeita pullollaan.