Sainpas ommeltua laukun valmiiksi, vaikka pikkuisen oli mutkiakin matkassa. Olen suorastaan hämmästynyt, että kotikoneillani sai tuollaisen tuloksen aikaiseksi. Ainoa ylitsepääsemätön ongelma ilmeni mustien tekonahkaisten hihnojen ompelussa. Niistä tuli jo liian paksut koneelleni, joten jouduin tekemään toiset, keltaiset. Olin ajatellut, että tekonahka olisi vahvempaa käytössä, mutta ei voi mitään, ei onnistu näillä vehkeillä.

Laukku%20007.jpg

Materiaali on jonkinlaista säämiskäjäljitelmää, ehkä verhoiluun tarkoitettua. Sorruin siihen kerran palakaupassa, koska sen lämpimän keltainen väri on juuri se ainoa sävy, jota haluan käyttää. Olen aina vierastanut keltaista, vihreää ja sinistä. Tänä keväänä aion ommella itselleni niistä kaikista. En tiedä, mikä mielenhäiriö minuun on iskenyt, mutta toistaiseksi se tuntuu mukavalta.

Kangas ei ollut kallis, mutta vetoketjut, kovikehuopa ja muut tarvikkeet kustansivat varmaan kolme kymppiä. Kun lasken yhteen kankaan, vuorin ja tarvikkeiden hinnan, huomaan, että olisin saanut samalla rahalla valmiin tekonahkalaukun kaupasta ... Eikä olisi tarvinnut kiroilla yhtään. Nyt saattoi pari ärräpäätä karata, kun neula räjähti silmille ja lanka sotkeentui jne.

No, tehty mikä tehty. Onpa ainakin ainoa laatuaan. Olen pikkuisen ylpeä tästä tekeleestäni. Se näyttää ihmeen paljon siltä, kuin olisi sieltä kaupasta peräisin. Se on kai meidän perheen suurin ylistys: "Ihan kuin kaupasta ostettu!"

Vuoritin laukun valkoisella, kultakuvioisella puuvillalla. En voi sietää mustia laukun sisuksia. Sellaisessa laukussa on niin pimeää, että tavaroiden kaiveluun tarvittaisiin valot. Jos olisin fiksu insinööri, kehittelisin jonkinlaisen led-lampun, joka syttyisi aina, kun vetoketjun avaa... Että kehitelkääs nuoret ja viisaat sellainen, yksi asiakas on jo jonossa.

Laukku%20001.jpg

Nyt on laukku valmiina lähtöön. Pohjattomista vanhojen ryysyjen varastoistani löytyi lähes käyttämätön keltainen huivi yli kahdenkymmenen vuoden takaa. Silitettävä se näköjään on kuitenkin ennen lähtöä.

Kyllä aika tavaran nauttii, sanottiin joskus muinoin meillä päin.