Eilinen meni vähän jännittämisen puolelle meiltä molemmilta. Tytär jännäsi, kuinka kivaa illan potkiaisissa onkaan ja äitiä hermostutti, millaisen vastaanoton penkkaripuku saa. No, oli kuulemma tosi kivaa, mutta kukaan ei sanonut puvusta mitään. Se on kuulemma tavallista. En sitten tiedä, onko tavallista jättää huomioimatta toisten uusia asuja aina, vai koskeeko se juuri minun tytärtäni. Kumpikin vaihtoehto on valitettavasti mahdollinen. Pääasia on, ettei ainakaan haukuttu, kuten joskus aiemmin olisi käynyt.

En onneksi vaipunut todelliseen kädettömyyteen, kuten joskus on jännittävinä aikoina käynyt. Silloin istun vain telkkaria tuijottamassa ja ajatukset pyörivät vinhasti ihan muualla. Eilen sentään kykenin tuottamaan uutta.

T-paitoja%20030.jpg

Sain valmiiksi yöhaalarin pikku Siirille ja pari T-paitaa Rikua varten. Lisäksi muokkasin abityttären pieneksi jääneistä yöpuvun housuista taas yhdet trikoot Siirille ja aloittelin omasta vanhasta yöpuvustani toista yöhaalaria, koska niistä kuulemma on vähän pulaa. Haalarit ovat siitä käteviä, ettei neiti sängyssä peuhatessaan osaa vielä niitä riisua. Helpommat vaatekappaleet tulee sovitettua moneen kertaan erilaisiin asentoihin, jos Siiri vaan pääsee vauhtiin.

T-paitoja%20028.jpg

On se kumma, että ensin levittelen kaikki trikootilkut pitkin pöytää ja sitten pitää kuitenkin ryhtyä kaivelemaan käytettyjä vaatteita. Mutta se yöpuku oli niin kirkkaan keltainen, että loisti hyllyltä lakkaamatta suoraan silmiini. Siitä oli suorastaan pakko ryhtyä loihtimaan jotain hauskaa. Laitan tänne haalarista kuvan, kunhan se on valmis. Taidankin tästä taas poistua kellariin...

Riemukasta Penkkaripäivää kaikille abeille ja heidän perheilleen!

T-paitoja%20023.jpg