Tervehdys, ystävät!

Pahoittelen taukoa kirjoittamisessa. Syyt ovat perinteiset: sairaus ja lastenhoito. Tällä kertaa molemmat yhtäaikaa.

Taistelen suolistotulehdukseni kanssa jälleen, mutta en mene lääkäriin kuin pakon edessä. Viimeksi erehdyin käymään ja se vaihtui sairaalareissuksi ihan lennossa. Nyt syön viime kerrasta yli jääneitä antibiootteja omin päin... tiedän, en saisi. Niitä vain piti ostaa aiemmin niin paljon liikaa, että saan niistä kuuden päivän kuurin. En usko, että se ihan tehoton ja vaarallinen on. Vain yksi päivä puuttuu. Otan tietoisesti riskin, koska minulla ei ole aikaa maata tiputuksessa juuri nyt.

Olin luvannut hoitaa lapsenlapsiani, kunnes he saavat tarhapaikat. Tyttäreni on terveydenhoitoalalla ja sinnittelee erilaisissa pätkätöissä eteenpäin. Jouluna edellinen pesti loppui ja hän ei SOTE-uudistuksen takia saanut uutta työtä. Niinpä hän sanoi lasten tarhapaikat irti, koska niistä olisi pitänyt maksaa täysi maksu, vaikka lapset ovat kotona. Hinta on niin korkea, ettei sitä viitsi tyhjästä maksaa. No, uusi (ei koulutusta vastaava) pätkätyö ilmestyikin sitten parin viikon päästä irtisanomisesta. Ja hoitopaikkoja ei enää kuulemma ole. Miten pienessä kunnassa pompsahtelee lapsia hoitoon noin solkenaan?

Eihän siinä mitään. Mieheni jäi talvilomalle täksi viikoksi, jotta saa olla kerrankin lasten kanssa samanaikaisesti paikalla. Hän on yleensä niin vähän kotona, että pelkää heidän parhaiden vuosiensa menevän ohi huomaamatta. Miten tulisinkaan toimeen ilman häntä? Vatsani on niin kipeä, etten saisi paljon nostella raskaita esineitä. Vaikka Siiri on ikäisekseen pieni ja hento, hän painaa kuitenkin niin paljon, etten jaksa häntä nyt kauan pidellä. Papasta on iso apu, kun Siiri viihtyy paljon sylissä.

Eilen Pappa, Riku (4 v) ja nuorempi tyttäreni kävivät luistelemassa ja harjoittelemassa Rikun uudella jääkiekkomailalla. Konttailuksi luistimet jalassa se meni, mutta niinhän me kaikki olemme aloittaneet. Muistelen, että Rikun äiti seisoi aikanaan ensimmäisen talven polvia myöten hangessa, kun siellä pysyi kuulemma luistimet jalassa paremmin pystyssä.

Tänään Papalla on suunnitteilla kelkkamäkeen lähtö. Me taidamme jäädä Siirin kanssa suosiolla kotiin. Itse en pysty mäkeen raahautumaan ja Siirilläkin on yskää sen verran, etten halua hänen vilustuvan yhtään lisää.

Aamupäivällä voisimme käydä porukalla kellarissa. Minä alan miettiä ystävänpäiväkortteja tai jotain muuta pientä askarreltavaa, Siiri saa penkoa vanhoja leluja ja Riku perehtyä Papan kanssa biljardin salaisuuksiin. Lounaan jälkeen me naiset käymme päikkäreille, kun miesväki suuntaa kelkkailemaan.

Kyllä tämä tästä suttaantuu.

Siiri%20002.jpg

 Tässä hätäisesti napattu otos aiemmin tuunatusta mekosta. Hyvin sopii Siirille.