Aiemmin kehuin vävypojan kädentaitoja ja taiteellisia lahjoja. Tänään sain taas todistusaineistoa siitä, mistä lahjat saattavat olla peräisin.

Olen jo aiemmin saanut vävyltä ihanan visakoivuisen pippurimyllyn, jonka hänen vanha isoisänsä oli omin käsin sorvannut. Se on ollut meillä monta vuotta jokapäiväisessä käytössä ja toimii moitteettomasti sen lisäksi, että on todella kaunis. Nyt oli nuoren miehen äiti lähettänyt meille joululahjaksi toisen myllyn suolaa varten. Sen kauneus ja ihana sileys mykisti minut. Miten joku saa puusta aikaan noin upeita esineitä? Harmi, että tekijä on jo eläkeikäinen. Jos hän olisi nuorempi, hänen töistään saisi varmaan aikaan pienen bisneksen. Noin ihania tavaroita olisi helppo saada kaupaksi.

Nilkat%20ja%20suolamylly%20010.jpg

Vasemmalla vanhempi visakoivuinen pippurimylly. Oikealla uusi ihanan sileä luomus. Näitä on ilo käyttää. Pidän niitä tästä lähtien pysyvästi ruokapöydällä.

Kerron joulunvietostamme ehkä enemmän seuraavassa postauksessani. Nyt on takki niin tyhjä tapaninpäivän aterian jälkeen, etten jaksa enempää kirjoitella. Hyvää yötä!