Itsen%C3%A4isyysp%C3%A4iv%C3%A4%20014.jp

Mies vietti tänään pekkaspäivää. Vapaapäivän autuuteen kuului, että revin hänet melko ajoissa sängystä ja pikaisen aamiaisen jälkeen hän alkoi asentaa meille uusia lämpöpattereita. Edelliset ovat yhtä vanhat kuin talo, 34 vuotta. Surkeassa kunnossa, tulikuumat ja energiasyöpöt. Ihanaa saada uudet. Jospa talvikuukausien sähkölaskukin pienenisi pikkuisen sieltä reilusta 700 eurosta/kk.

Mies ahersi pattereiden kimpussa koko päivän. Samalla minä hiihtelin ympäriinsä siivoilemassa kaappeja. Outoa hommaa minulle. En yleensä saa kaappeja sekaisin, joten siksi niiden siivoaminenkin on melko vierasta. Oli tuo kuitenkin aika vähän ratsata tavaroitamme. Löytyi kaikenlaista unohdettua kivaa. Erilaisia juomalasejakin oli pelkästään takkahuoneen puolella lähes kaksisataa. Laskin. Siihen kun lisätään vielä keittiön puolelta ja kellarin "baarista" muutama kymmenen lisää, voisimme pitää melkoiset pirskeet... eivät loppuisi lasit ainakaan kesken.

No, kun mies alkoi illansuussa lopetella väliin hankaliakin patterihommia, minä aloittelin lattianpesu-urakkaa. Keräsimme tyttären kanssa matot, minkä jälkeen imuroin ja moppasin. Miehen hommiksi jäi mattojen puistelu ja palauttaminen lattioille. Onneksi suuri osa haettiin kellarista puhtaana, ettei hän aivan nyykähtänyt mattotelineen viereen.

Taitaa ukkokulta olla melko uuvuksissa vapaapäivänsä jäljiltä. Kokkasin hänelle sitten palkkioksi ns. itsenäisyyspäivän aterian. Päätin jo jonkin aikaa sitten, että tänä vuonna minä en seiso keittiössä samanaikaisesti, kun linnan juhlat menevät telkkarissa. Niin on käynyt useana vuonna. Nyt teemme vain ison annoksen Caesar-salaattia ja nautimme sen samalla, kun katselemme iltapukuloistoa. Suomalaishenkisen aterian söimme jo tänään.

Alkupalana oli säilykepurkista lämmitettyä Marskin Vorschmackia valkosipulikurkkujen, säilykepunajuurten ja smetanan kera. Laitoin lautasen pohjalle vähän rapeaa salaattia raikastamaan annosta, mikä ei ollut hassumpi juttu. Purkkitavara oli ihmeen hyvää! Annos oli tosin kahdelle aivan liian suuri...

Itsen%C3%A4isyysp%C3%A4iv%C3%A4%20008.jp

Tyttärelle ostettiin yksi pala savupallasta, jota hän rakastaa. Vorschmack oli aivan outo ruoka hänelle. Maistettuaan sitä hieman hän kuitenkin ilmoitti, että seuraavan kerran voin tarjota sitä myös hänelle.

Itsen%C3%A4isyysp%C3%A4iv%C3%A4%20005.jp

Pääruoaksi tarjosin miehen pyynnöstä riistakäristystä ja muusia. Huomasin vasta pöydässä istuessani, että alkuruoka ja pääruoka muistuttivat ulkonäöltään toisiaan aivan liikaa... No, onneksi en ole missään Masterchefissä.

Itsen%C3%A4isyysp%C3%A4iv%C3%A4%20016.jp

Kuten meidän perheessämme aina käy, kukaan ei halua jälkiruokaa. Niinpä sitä ei ollut. Hedelmiä oli kyllä vapaasti valittavissa, mutta kaikilla oli maha niin pinkeänä, ettei rypälettäkään olisi saanut sopimaan.

Nyt voimme vähitellen kieriä saunaan ja aloittaa rennon itsenäisyyspäivän vieton.

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!

Itsen%C3%A4isyysp%C3%A4iv%C3%A4%20019.jp