Eivätkös kaikki lapset anna silloin tällöin omin käsin väkerretyn patalapun äidille joululahjaksi?

Katselin viime käynnilläni äidin luona, että ne ala-asteella virkatut käkkänät ovat olleet tiensä päässä jo nelisenkymmentä vuotta. Myös myöhempinä vuosina tehdyt yritelmät oli poltettu puhki tai muuten kärsineitä. Niinpä ajattelin, että on taas aika väsätä perinteinen patalappu äidille.

Tein sen ompelemalla, koska virkatut ja neulotut ovat mielestäni epäluotettavia. Jostain syystä sormi osaa etsiä aina sen suurimman silmukanreiän palaakseen paistinpannussa. Nämä lappuset kestävät kohtuullisesti kuumuutta, kunnes äiti jälleen unohtaa ne hellalle tai tekee jotain muuta herjuutta.

Patalaput%20001.jpg

Tässä tämän iltapäivän tekeleet. Kaksi vanulevyllä täytettyä patalappua ja kaksi patakinnasta. Nyt kelpaa leipoa!

Patalaput%20004.jpg

Pidän tästä patalappumallista. Takasivun keskeltä saa työnnettyä kädet kankaan suojaan.

Patalaput%20007.jpg

Vanhan joulukankaan viimeiset pyörylät tähtäsin patalappujen ja kämmenten keskelle. Nyt on sen kankaan rippeet käytetty. Patakintaan kämmen on täytetty tiukalla ja jäykällä vanulevyllä. Muuten täytteenä on pehmeä vanulevy.

Patalaput%20013.jpg

Pitsinauha on tarkoitettu lähinnä peittämään mutkittelevaa ommelta (eikä siinäkään täysin onnistu!), mutta kyllä se on myös aika koristeellinen.

Luulen, että äiti saattaa jopa pitää tästä lahjastaan.