Jaaha. Uusi viikko, uudet kujeet.

Piti oikein miettiä, mitä olen viime viikon touhunnut, kun en ole saanut kirjoitettua tiistain jälkeen riviäkään. Olen ainakin neulonut yhden pitkän huivin loppuun, mutta julkaisen kuvan vasta, kun olen päätellyt tekeleen. Lisäksi virkkasin erilaisia pitsienkeleitä, mutta nekin pitää tärkätä ennen esittelyä.

Pikku-Eliakselle ompelin jalkaterälliset villahousut mieheni vanhasta valkoisesta villapaidasta. Mukavaa, ettei vanhoja tekstiilejä tarvitse aina viedä kaatopaikalle tai edes kierrätyslaatikkoon. Käänsin paidan nurinpäin pöksyjä varten ja kas, pintakin oli uudenveroinen. Kuva jäi ottamatta...

Viime viikon mukavinta touhua oli, kun askartelimme miehen kanssa yhdessä pari korttia. Minä maalasin ensimmäisen kerran vuosikymmeniin vesiväreillä merimaiseman isäni isänpäiväkorttiin ja mies leikkasi kuvan vanhasta Martta Wendelinin kalenterista, liimasi sen kirkkaanpunaiseen korttipohjaan ja koristeli tekeleensä vielä runsaalla määrällä kimaltelevia tarroja antaakseen äidilleen (94 v) syntymäpäiväkortin. Ei ole suloisempaa näkyä, kuin viisikymppinen raksamies koristelemassa huolellisesti äidin korttia. Siinä pehmenee sydän pitkänkin avioliiton jälkeen.

Itselleni jäi se vesivärien käyttö kutittelemaan takaraivoa. En ole koskaan oppinut niitä käyttämään, joten olen unohtanut aktiivisesti koko tekniikan. Nyt olin kai sen verran katsellut taidekirjaa, että tiesin, mitä niillä pitäisi tehdä. Kun kokeilin oikeanlaista tyyliä ja yllättäen sain aikaan ihan oikean akvarellin näköisen kuvan, olin onnesta soikeana. Intoilin viikonloppukäynnillämme kortista isälle ja äidille, mutta ei sen hienous tainnut heille avautua... no, pääasia, että itse olin tyytyväinen. Minunhan pitää paneutua tosissani vesiväreihin... onneksi tuli mentyä taidekurssille kansalaisopistoon, siellä on asiantunteva opettaja, joten voin harjoitella taitoa lisää. Pitää vaan sutaista yksi akryylityö ensin alta pois.

Viikonloppuna leivoin melko rätväkän makuista piirakkaa: Siihen tuli kaurahiutaleista tehdylle pohjalle pari päärynää, homejuustoa, tuoretta timjamia, mustapippuria sekä normaali juusto-muna-maitoseos. Olin jostain lukenut piirakasta, johon laitetaan säilykepäärynöitä liemineen, mutta halusin käyttää tuoreita. Se sokeriliemi olisi ehkä sittenkin käynyt piirakkaan, sillä tuoreet päärynät maistuivat mielestäni liian vaisuilta. Sen sijaan juusto ei ollut vaisua! Löysin jääkaapin perältä kökkäreen italialaista Gorgonzolaa ja päätin käyttää sitä Aura-juuston tilalla. Huh! Sanonpa vaan, ettei kannata tehdä samaa, jos ei ole varma, että syöjät rakastavat juuri tuota mainittua juustoa... Sen maku poltteli suuta todella voimakkaasti. Onneksi me pidämme siitä sen verran, että polte ei haitannut, mutta suosittelen käyttämään jotakin toista juustoa. Tällä kertaa Aura olisi ehkä ollut paras valinta, vaikken sitä muuten kovin paljon arvostakaan.

Lemmikkej%C3%A4%20ym%20002.jpg

Tietenkin me hätäiset ehdimme jo veitsen kanssa heilumaan ja leikkaamaan pari siivua, ennen kuin muistin hakea kameran... onneksi emme saaneet paria viivaa enemmän tuhoa aikaiseksi.

Nyt minun pitäisi huonosti nukutun yön jälkeen kasata voimani ja ryhtyä vaihtamaan talvisempia verhoja. Valkoinen kausi on tällä erää ohi.

Reipasta viikkoa kaikille (erityisesti minulle)!