Koulukaverini, jonka olen tuntenut 11-vuotiaasta saakka, tuli käymään. Hän oli ostanut minulle ja itselleen liput Hectorin 50-vuotistaiteilijajuhlakonserttiin. Se oli 50-vuotislahja minulle. Samalla hän sai juhlituksi omaakin merkkivuottaan, olemmehan samanikäisiä. Siinä oli viisikymppisiä kerrakseen.

Itse olen tällainen ylensyönyt, ontuva, väsähtänyt ja välillä tuntuu, että sairauseläkekypsä. Ystäväni taas ei ole paria naururyppyä lukuunottamatta muuttunut kouluajoista yhtään. Yhtä hoikka ja hehkeä kuin kolmekymmentä vuotta sitten. Ilman meikkiäkin hän oli yksi kauneimmista naisista yleisön joukossa. Kyllä toisien kelpaa.

Ja Hector sitten - wow. Vaikka mies vitsaili lavalla omasta ja vähän yleisönkin vanhuudesta, ei tähden karisma ollut yhtään päässyt haalenemaan. Ottaisin mielelläni tuollaisen 7-kymppisen vaikka ukokseni, jos hän olisi tarjolla... ja jos ei olisi tuota nykyistä miestä kuvioissa.

Konsertti kesti yli kolme tuntia väliaikoineen. Bändi oli suuri, soittimia oli monipuolisesti mukana ja Hector jaksoi vuoroin tunnelmoida, vuoroin rokata yhtä suurella intensiivisyydellä alusta loppuun saakka. Minulta valuivat kyyneleet silmistä tuon tuostakin. Silloinkin, kun tuntui, ettei kovin paljon itketä, karkaili pisaroita silmien ulkonurkista. Outo reaktio. Todellakaan se ei johtunut häikäisystä, vaan ihan tunnemyrskystä. Hector on ollut idolini jo vuosikymmeniä ja vasta nyt pääsin hänet näkemään ja kuulemaan ilmielävänä. Hän oli juuri niin upea, kuin olin aina kuvitellut. Rento, hauska, välillä herkkäkin, mutta ammattimuusikko ja rokkijätkä viimeisen päälle.

Konsertti loppui aivan liian pian. Paljon upeita kappaleita jäi vielä kuulematta. Hectorillahan on, mistä valita. Eipä ihme, että täysi salillinen jäyhiä hämäläisiä taputti seisaallaan konsertin lopuksi. Kiitos, Hector, toivottavasti jaksat jatkaa vielä kauan! Kiitos myös rakkaalle ystävälleni mukavasta seurasta ja ihanasta elämyksestä.

Viikonlopun aikana en ole luonnollisestikaan käsitöitä ehtinyt tekemään, mutta perjantai-iltana pyöräytin vielä yhden pöllön, jonka pirteän naaman julkaisen tässä. Huomenna alan tosimielellä väsätä joululahjoja, jos vain flunssa ei tästä pahene. Hyvää työviikkoa teille, joilla vielä töitä on. Meille muille vaan hyvää viikkoa. Toivottavasti pikkuisen joulumieltä alkaa ilmestyä jokaisen korvaparin väliin.

P%C3%B6ll%C3%B6%20014.jpg