Olen taas tällä viikolla päässyt pikkuisen ompelun makuun. Muut harrastukset ja kotityöt ovat kuitenkin verottaneet niin paljon aikaa, ettei valmista ole suuremmin tullut.

Tein alkuviikosta itselleni neulosjakun, jota olen suunnitellut jo ainakin viisi vuotta. Materiaali on niin kinkkistä, ettei se ole oikein houkutellut. Ompelin siitä vuosia sitten tyttärelle paidan ja tuntui, että se purkaantui nopeammin, kuin ehdin ommella.

Sain silti taisteltua kasaan kuvassa näkyvän "luomuksen" ennen kuin silmukat ehtivät karata kovin pahasti.

Neulosjakku%20011.jpg

Neulos on metallinhohtoista ja todella raskasta. Siksi se laskeutuukin ihanasti. Se on ilmeisesti viskoosia. Läheltä katsottuna se näyttää sulalta kullalta. Oletan, että tästä vaatteesta tulee minulle pitkäaikainen kaveri, jos se vain kestää pesua ja pitoa.

Neulosjakku%20014.jpg

Hesasta päin pyydettiin jonkin aikaa sitten ompelemaan kukkapipo. No, yhden jo tein ja postitin. Kiitoksetkin olen saanut; se kelpasi oikein hyvin. Jonkinasteinen pipokuume kuitenkin tarttui, joten väsäsin eilen pari omenanvihreää pipoa. Toiseen sain jo kukankin tehdyksi, mutta toinen jäi alakertaan odottelemaan. (Piti lähteä taidekurssille.)

Nämä taitavat kyllä olla pikkuisen liian heleänvärisiä syksyyn... Onneksi kevätkin vielä todennäköisesti koittaa, joten voisin kääriä puuvillapipot ylimääräisiksi pukinpaketeiksi.

Neulosjakku%20016.jpg

Tänään lähden taas kellariin ompelemaan, kunhan päivä vähän valkenee. Saapa nähdä, montako pipoa saan aikaan tilkkuvuorestani.