Pahoittelen, kun en ole viime aikoina kirjoitellut. Pääsin TE-keskuksen avulla lopultakin työhaastatteluun viime viikolla ja se aiheutti niin suuren jännityksen, että en kyennyt sitä julkisesti purkamaan.

Ensin ompelin neljä uutta vaatetta työnhakua varten. Sitten laitoinkin vanhat vaatteet, koska uudet olivat liian koreita. Olin silti mielestäni ihan tyylikäs. Kävin jopa kampaajalla.

Sitten kävin työhaastattelussa, jonka luulin menneen hyvin. Kolme vakavaa haastattelijaa oli tullut paikalle, vaikka kyseessä oli vain vuoden mittainen työllistämispesti. Keskustelussa kävi ilmi, että työhistoriani sopisi mainiosti juuri hakemaani tehtävään. Kaikista todistuksistanikin otettiin kopiot yo-todistusta myöten. Luvattiin ilmoittaa viikonloppuun mennessä, kuinka kävi. Jännitin kolme päivää, kunnes tuli perjantai-ilta. Ei tullut ilmoitusta.

Soitin äsken ja kysyin suoraan asiaa. Joku toinen valittiin. Niinpä niin. Nyt voin lakata jännittämästä. Jos olisin odottanut sitä puhelua edelleen, en kykenisi vieläkään kirjoittamaan. He ilmeisesti ilmoittivat vain paikan saaneelle.

Tuli melko kurja olo. Olin niin tyytyväinen haastatteluun, mutta todennäköisesti löytyi taas joku nuorempi... en uskaltanut edes kysyä.

Kuva0130.jpg

Nyt tuntuu tulevaisuus taas samalta kuin yllä olevan kuvan tunnelma. Otin sen viimeisimmän työpaikkani pihalta eräänä sumuisena kesäaamuna. Mitään ei näkynyt puurivin takaa. Siellä on todellisuudessa järvi.