Kuten taisin aiemmin kertoa, minulle jäi teini-iästä "trauma" käpypitsiä kohtaan. Opettaja lykkäsi eteeni monisteen, jossa oli kuvia kahdesta kädestä, kävystä ja langasta sekä paljon sekavia solmuja. Hän sanoi, että voin kääntää sen päässäni toisin päin, koska olen vasenkätinen! Kun ei siitä kuvasta saanut selvää kunnolla oikeakätinenkään. Käännä se vielä sitten abstraktilla ajattelulla nurinniskoin. Ei onnistunut. Muistan, että sain aikaan ympyrän ja siinä kaikki. Kahden tunnin rakkaasta kässätunnista tuli kidutusta.

Tänä syksynä huomasin, että kansalaisopisto järjesti lyhytkurssin käpyilystä. Ilmoittauduin oitis ja päätin, että teen homman oikeakätisesti, kuten niin monet muutkin työt, joten en voi olla oppimatta sitä lopulta.

Suurin odotuksin menin kurssille, mutta se oli edelleen vaikeaa. Se oli hankalaa myös parille muulle aloittelijalle, mutta tietenkin se omalta kohdaltani tuntui kurjalta. Ensimmäisenä kurssi-iltana valvoin kotona niin kauan, että sain kömpelön perhosen aikaiseksi. Viikon päästä aloitin yksinkertaista pitsireunusta ja jatkoin sitä sitkeästi kotona sekä kurssilla. Se oli alkeellisinta mallia, mutta siitä huolimatta jatkoin, jotta oppisin tekemään solmuja sujuvasti. Pikkuhiljaa työtahti nopeutui kuin ihmeen kautta.

Siinä sivussa kävin kaikilla kurssin tunneilla, joilla muut etenivät huimaa vauhtia. Se johtui monilla siitä, että he olivat olleet siellä myös menneinä vuosina ja taitoa oli paljon enemmän. Jostain syystä opettajalla oli tapana kävellä ohitseni sujuvasti ja keskittyä paremmin homman osaaviin.

Toiseksi viimeisellä kurssilla valmistin kaksi pöllöä ja ajattelin viimeistellä ne kotona korvakoruiksi. Tänään teinkin sen samalla, kun kuumeisella vauhdilla käpyilin reunapitsin valmiiksi ja ompelin vielä pikku pistoilla nenäliinan reunoihin. Luonnollisesti jouduin ompelemaan sen nenäliinan ensin batistista.

Ylpeänä vein aikaansaannokseni luokkaan. Ensimmäiset kaksi tuntia opettaja onnistui purjehtimaan ohitseni huomaamatta, että olen olemassa ja hengitän. Lopulta hän pysähtyi, "kehui" parilla sanalla hauskoja pöllöjä ja huomautti, että "kivasti tuo pitsi koristaa (nenäliinaa), vaikka onkin tuollainen räpellys". Siinä tuli tuomio kolmen viikon työlleni.

Jos olisin edelleen yläasteella, lopettaisin homman siihen. Nyt sain vain enemmän puhtia. Jos vielä vaivaudun ensi syksyn kurssille, esittelen TODELLA komean työn heti alkajaisiksi. Toinen asia on, ehdinkö tehdä sellaisen, kun on näitä muitakin hommia.

Nyt olen kuitenkin osoittanut itselleni, että kykenen oppimaan kyseisen taidon. Nykyisillä kyvyilläni voin jo tehdä monta hauskaa työtä, jos katson aiheelliseksi ja jos on aikaa. Saavutin siis tavoitteeni tällä kurssilla.

Kaikkein hulluinta on, että pidin todella opettajasta. En kai sitten osannut sitä riittävästi tuoda esille, kun hänen välinpitämättömyytensä oli niin silminnähtävää. Olipa ensimmäinen kerta minun elämässäni. Tähän asti olen ollut aina käsityönopettajan lemmikki....

 

K%C3%A4pypitsi%C3%A4%20002.jpg