Tässä se on taas esimerkki siitä, miten meikäläinen hösöttää eikä tarkista asioita ajoissa.

Siskoni pyysi viime kevättalvella minua neulomaan vauvalleen Pätkis-haalarin. No, ajattelin silloin, että olen hidas neulomaan ja kesä on tulossa, joten siirsin urakan tälle syksylle. Mukavaa ruskeaa lankaakaan ei sattunut kohdalle millään. Ruskea ei kai ole muodissa tällä hetkellä.

No, noin kuukausi sitten ajattelin, että pitää lunastaa lupaukseni ja ostin Seitsemän veljestä -lankaa. En ostanut sitä ankean ruskeaa, koska se ei mielestäni muistuttanut yhtään Pätkis-suklaapatukkaa vaan ostin viininpunaista. Hyvällä mielikuvituksella sen saattoi kuvitella suklaan väriseksi. Neuloin sitten siitä haalarin. Ihmeen nopeasti jopa.

Kun se oli valmiiksi ommeltukin, kävin katsomassa netissä, miltä ne Pätkis-kirjaimet näyttävät. Huomasin, että haalari olisi pitänyt neuloa pystysuunnassa puoliksi valkoiseksi. Kuten Pätkis-patukka. Minulla oli koossa kokonaan viininpunainen haalari.

Että otti päähän, ottaa vieläkin. Miksi aloin hommaan pelkän mielikuvan perusteella?

No, haalari on tehty. Kai sitä silti voi käyttää, vaikkei se ole tilauksen mukainen... sisar ainakin sanoi, että kaikki käy. Sen tiedän, että haalari on taatusti lämmin. Sen verran paksua on Seiskaveikka. Pistänpä sen postiin pöllön kanssa samassa paketissa, synttäripäivä kun Eliaksella meni jo pari viikkoa sitten.

Että näin meillä.

P%C3%B6ll%C3%B6%20038.jpg