Harakoille meni tämäkin päivä, jos kotitöiden kannalta ajattelee. Tytär halusi ajaa kaverinsa kanssa autollani Lahden keskustaan, mutta koska edellisestä ajokerrasta on tuoreella ajokortin haltijalla jo pari kuukautta, en antanut heidän lähteä kahdestaan. Niinpä lähdin takapenkille päivystämään, kuinka hommassa käy.

Ajo sujui kohtalaisen mukavasti ja pääsimme Lahden kirjaston lähistölle, hiljaiselle parkkipaikalle. Toriparkkiin meno olikin jo neidille liikaa, joten jouduin itse siirtymään puikkoihin.

Nautin kovasti syksyn värien ihailemisesta ja varasinkin kameran laukkuun siltä varalta, että sattuisi ihania puita matkan varrelle. Upeimmat maisemat sattuivat eteen jo auton ikkunoista, mutta eihän vauhdissa hyviä kuvia saa. Niinpä tyydyin ikuistamaan parkkipaikan kaunottaren.

Syysostoksia%20002.jpg

Tulenpunaisia vaahteroita on Lahti täynnä. Se, joka väittää kaupunkia rumaksi, ei ole käynyt siellä syksyllä. Eikä se sitä paitsi ole ruma koskaan, jos osaa pitää silmänsä auki.

Syysostoksia%20008.jpg

No, neitokaiset katosivat omille teilleen ja minun piti tappaa aikaa. Siinä sivussa tuli tyhjennettyä lompakkokin. Kiinalaisen lounaan jälkeen eksyin Sokoksen 3+1-päiville ja siellähän oli vaikka mitä kivaa. Tyttärille ja miehelle ostin pieniä vaatelahjoja ja itselleni halusin hankkia tarjouksesta uuden tuoksun. Tuo Dolce & Gabbanan Keisarinna-hajuvesi hurmasi hajuaistini kerralla. Muut tarjokkaat olivat joko liian tuttuja tai vähemmän hyväntuoksuisia. Mukaan tarttui myös yltiöromanttinen käsisaippua ja uudet nahkakäsineet. Nekin olivat reippaasti alennetut, mikä on aina hieno juttu.

Seuraavaksi menin PalaPala-kangaskauppaan, jossa saa penkoa laareja sydämen täydeltä. Sen verran ne yli 160 metriä kangasta kellarin kaapissa painoivat mieltä, että reissu pysyi kohtuuden rajoissa. Tuli ostettua lisää vain noin kuusi metriä. Kuvassa näkyvä keltainen kangas on mokkajäljitelmää. Halusin kokeilla laukun ompelemista ja siitä tulisi aika rätväkkä kassi. Lisäksi tuli hankittua puserokangas tyttärelle ja pari mekkokangasta pikkuneideille. Enää ei puutu kuin aikaa ja innostusta...

Jotta tekemisestä ei tulisi puutetta, ostin myös kilon tummanpunaista Kaiku-lankaa. Tein mielestäni hyvät kaupat, koska yksi sadan gramman kerä maksoi euron! Nyt pitäisi keksiä, mitä siitä teen. Neuloisinko kerrankin itselleni?

Minulla oli olevinaan lompakossa käteistä lähtiessä, mutta pois tullessa sieltä lennähti korkeintaan siipirikko koiperhonen. Sellaista se on, kun tällainen nuukailija pääsee alennusten ääreen.