Tällä viikolla ei meikäläinen taida saada mitään valmista aikaan. Tai korjaan, sain kaksi vauvan lapasta maanantaimurjotuksen ohessa neulotuksi valmiiksi.

Lapset%20y%C3%B6kyl%C3%A4ss%C3%A4%20009.

Edestakaisneule on hidasta tehdä, kun se menee kasaan korkeussuunnassa, mutta sillä tulee kyllä kuohkeat ja lämpimät lapaset.

Materiaali on ihanaa Katia Merino Baby Plus -lankaa. Unelmanpehmeää. Saattaa mennä kyllä laatulanka hukkaan pihalla kontatessa, mutta se oli niin kauniin väristä, että oli pakko ostaa.

Seuraavan kuvan hatuissa ei ole laatu ensimmäisenä kriteerinä. Ne ovat molemmat syntyneet puolen tunnin aikana, vanhasta t-paidastani. Siirille ruusun kera, kummitädille (nuoremmalle tyttärelleni) ilman.

Lapset%20y%C3%B6kyl%C3%A4ss%C3%A4%20005.

Loput käsityöni ovatkin sitten kesken.

Maanantain käpyilykurssilla syntyi kaksi pientä pöllöä, joista olisi tarkoitus väsätä korvakorut, kunhan joskus ehdin.

Jo pari viikkoa sitten aloitettu reunapitsi sen sijaan takkuaa. Teen siihen muutamia rinkuloita melkein joka päivä, mutta jotenkin työ ei tunnu etenevän. Ensi maanantaina on jo viimeinen kurssi-ilta, joten olisi ollut kiva esitellä valmis nenäliina. Loppuviikosta on jo kiire, jos meinaan pysyä tavoitteessani.

Siitä huolimatta aloin virkata matonkuteesta ja kalalangasta pyöreää mattoa. Sehän ei haittaa meikäläistä, että minulla on jo yksi pyöreä matto kesken. Uusi alku on nyt halkaisijaltaan noin puolimetrinen, eli työtä riittää, kunhan etusormeen palaa taas virkkuukoukun sietokyky... on se sen verran kovaa hommaa, että koukun kuva jököttää sormessa päiväkausia.

Eilen piti lääkärikeikan ohessa pistäytyä Tiimariin ja Eurokankaaseen, joten uusia kankaita ja askartelutarvikkeita tuli hankittua taas kassikaupalla...

Tänään tuli kutsu villasukkatalkoisiin. En paljon viestistä tajunnut, mutta ilmeisesti sukkia pitää väsätä vanhuksille jonnekin, ehkä vanhainkotiin. Aloitinpa siis heti sukan neulomisen, selvitän sitten myöhemmin, mihin ne pitää toimittaa.

Onhan tässä se hyvä puoli, että neuloa sietää, vaikka virkkuusormea sattuukin.

Tällainen on meikäläisen luonto. En voi sille mitään, että innostun hetkessä jostakin uudesta. Siitä se johtuu tuo blogini nimikin.