Joskus sitä pitää ylittää itsensä. Eilen oli se päivä, kun lähdin moista koettamaan.

Olin ehkä seiskaluokalla yläasteella, kun käsityön opettaja tälläsi nenämme eteen monisteet, joissa oli kuvalliset ohjeet käpypitsin eli frivolitén tekemiseksi. Minulle hän sanoi, että voit kääntää kuvat päässäsi toisin päin, koska olet vasenkätinen. No, ohje oli monimutkaisen näköinen jo sellaisenaan, lankoja ja sormia oli kuvissa yllin kyllin. Kun minä ressukka yritin kääntää sitä vielä toisin päin pelkän ajattelun voimalla, menin aivan sekaisin. Niinpä käpypitsistä muodostui käsityön mallioppilaan perusteellinen nöyryytys. Kaverit väsäsivät vieressä rinkuloitaan, mutta minä sotkeennuin vain lankoihin.

Nyt, lähes neljänkymmenen vuoden päästä olen sen verran häpeästäni toipunut, että ilmoittauduin frivolité-kurssille, kun sellainen kansalaisopistossa oli. Eilen oli ensimmäinen tunti.

Joopa joo, ei ollut menestys tämäkään kerta. Toiset jo tekivät perhosia, kun minä tappelin lankojen kanssa. Tällä kertaa sentään älysin tehdä homman samoin kuin muutkin. Kyllähän minä osaan tehdä vaikka mitä oikeakätisesti, miksen sitten pitsiä? Siitä huolimatta tunnin päätyttyä kasasin epämääräiset rinkulat kiireesti koriin ja livahdin kotiin.

Kotona sitten yön pimeydessä rohkaistuin uudelleen tarttumaan käpyyn. Tässä tulos. Elämäni ensimmäinen käpypitsiperhonen. Tuskalla ja vaivalla turattu. Vaan on se kaunis!

Perhonen%20001.jpg

Kokoa tällä reppanalla on huomattavasti vähemmän kuin kuvassa. Siipien kärkiväli on vähän yli kolme senttiä. Melkoinen rääpäle. Mutta itse tehty! Olen varmaan yhtä ylpeä kuin ekaluokkalainen neulottuaan kerroksen patalappuun.

Teininä ajattelin, että maailman hienoin hääpuku olisi käpypitsistä tehty. Että saisin sellaisen, jos tekisin yhden kukan päivässä. No, nyt jos aloittaisin, ehkä lapsenlapseni saisi sellaisen puvun. Tai ehkä vaatimattomasti muutamalla kukkasella koristellun mekon? Entä, jos se ei kelpaisikaan? Entä, jos hän ei mene edes naimisiin?

Hah. Ehkä tyydyn toistaiseksi harjoittelemaan lisää näiden perhosten ja muiden alle neliödesimetrin kokoisten töiden parissa... vaan kuten olen joskus aiemminkin sanonut: Luoja ei kiellä suuria haaveilemasta.

Aurinkoista tiistaita!