Minulla on ollut sama ongelma jo nuoresta asti.

En osaa keskittyä mihinkään asiaan kunnolla vaan kiinnostun kaikesta pienin väliajoin. Siis KAIKESTA. Sen takia mikään ei oikein suju. Osaan pikkuisen sitä, vähäsen tätä. Kunnolla en osaa mitään. En voi sanoa hallitsevani jonkin asian.

Otetaan esimerkiksi tämä viikko:

  1. Minulla on kesken kolmen eri kielen kertaus: Ruotsin, saksan ja venäjän. Eri puolilla huushollia törmään näihin kirjoihin.
  2. Niiden lisäksi minulla on kesken epälukuinen määrä muita kirjoja: Paulo Coelhoa (kiinnostuin vastikään hänen tuotannostaan), Mielensäpahoittaja (kiinnostuin Tuomas Kyröstäkin jo jokin aika sitten), pari - kolme itseni kehittämiskirjaa, yksi jännäri, pari taidekirjaa.
  3. Television vieressä minulla on käsityökori, siinä keskeneräinen kimalteleva huivi on peittynyt vauvan haalarilankoihin. Pohjalla matonkudetta keskeneräisestä mattovirkkauksesta. Alkuviikosta aloitin kurssilla käpypitsin teon, sen tarvikkeet ovat viereisessä korissa. Jossain vaiheessa viikkoa kirjoin nimikirjaimet nenäliinaan, mikä sentään tuli tehtyä kerralla valmiiksi!
  4. Eilen aloitin taidekurssin kansalaisopistossa, minkä vuoksi olen penkonut kellarista kaikki käyttökelpoiset taidetarvikkeet esiin (vuosikymmenten takaa) ja tänään kävin ostamassa satasella maalia ja siveltimiä.
  5. Kellarissa odottaa inspiraatiota toistasataa metriä kankaita ja muutama kuutio tilkkuja. En jaksa luetella niitä ompeluhommia, jotka odottavat niiden ohella keskeneräisinä valmistumistaan. Jotkut ovat odottaneet jo vuosikymmeniä. Useampikin henkilö on pyytänyt minua suorittamaan neule- ja ompelutöitä, mistä yritän kuitenkin useimmiten kauniisti kieltäytyä. Enhän saa tehdä mitään töitä. Työttömän pitää pysyä hiljaa alallaan.
  6. Ai niin, lisäksi kellarista löytyy jättikaapillinen askartelutarvikkeita sekä runsaasti aineksia koruihin. Hyllymetreittäin löytyy käsityölehtiä ja kirjoja, joista kehitellä lisää tekemistä.
  7. Viereisessä huoneessa kököttää biljardipöytä, minkä salat haluaisin oppia. Sen vieressä karaokelaitteet, joilla en koskaan kyllästy laulamaan. Hyllyssä on kymmeniä vanhoja videokasetteja, jotka pitäisi siirtää dvd:lle.
  8. Taas muistui mieleen yksi kiinnostuksen kohde: Kangaspuut, jotka vievät monta neliötä ompelutilastani. Ne pitäisi saada vireeseen ja käyttöön.
  9. Kun käännän tässä kirjoitellessa katseeni puoli metriä sivuun, näen kameran, jonka käyttöä pitäisi opetella oikein urakalla. Liityinhän kamerakerhoonkin.
  10. Jos minulla olisi ollut paljon rahaa, olisin liittynyt kansalaisopistossa vielä ainakin italian-, huovutus-, kuoro-, yksinlaulu- ja korukursseille. Onneksi kurssit ovat niin kalliita, että se estää enimmän hörhöilyn.
  11. Tähän listaan ei oikeastaan kannata enää lisätä keskeneräisiä tai tekemättömiä koti- ja puutarhatöitä, koska ne veisivät jalat alta jo lukijaltakin. Entäpä sitten eri liikuntalajit, joita olisi pakkokin harrastaa, että kunto paranisi?
  12. Viimeisin hullutus tapahtui tunti sitten. Tytär kertoi, että netistä löytyvät kaikki menneiden vuosien yo-matikankokeet. Niinpä menin katsomaan legendaarisen pitkän matikan kokeeni vuodelta 1985. Osasin ratkaista ensi silmäyksellä enää kohdan kaksi. Niinpä minussa nousi innostus mennä kellariin hakemaan vanhat matikankirjat ja opiskella ne uudelleen!!!

PANKAA MINUT KÖYSIIN JA SIDE SILMILLE, PERSILJAA KORVIIN JA PEITON ALLE!

Kun nyt kirjoitin osan viime aikojen innostuksen aiheista tähän blogiin, kauhistuin. Mitä voin tehdä itselleni? Ei tästä tule mitään. Entä, jos saisin vaikka joku päivä töitä?