Tämän päivän touhut ovat taas sujuneet vähän 'sinne päin'. Itse asiassa aamupäivä meni hyvin, kun sain kerrankin imuroitua ja pyyhittyä pölyt heti viikonlopun sotkemisen jälkeen. Samalla pesin koneellisen pyykkiä ja järjestelin muutenkin.

Sitten painelin kampaajalle leikkauttamaan tukkani, jotta saisin sen välillä vähän siistimmän näköiseksi. Palattuani sieltä tytär otti valokuvan meikäläisestä, tällä kertaa rillit päässä. Omasta mielestäni muistutan kiven alta kömpinyttä menninkäistä arkoine ilmeineni, mutta muutama huononäköinen kaveri on jo ehtinyt Facebookissa kuvaa kehumaankin. Piti vaihtaa profiilikuvaa, kun Face huomautteli, että porskutan siellä vanhan kuvan voimin... kaikkea nekin kyttäävät.

No, kun tuskallisesta kuvauksesta päästiin, aloin valmistaa kiireesti borssia Hans Välimäen tapaan, sitä kun pitää keittää kaksi tuntia. Tunti taisi mennä jo pilkkoessa kasviksia! Samalla yritin leipoa juustosämpylöitä, mutta se osoittautui tänään haasteelliseksi. Ensiksikin, kuvittelin, että minulla on reilusti juustoraastetta. Olihan sitä, päiväys pitkällä lokakuun puolella, mutta keskiviikkona avattu pussi oli homeessa! Kyllä otti päähän. Mitähän sotkua siihen sekoitukseen oli tungettu? Taidan ostaa ensi kerralla eri merkkiä. Lidliin happamia terveisiä!

Löysin sitten jääkaapista raejuustopaketin, joka ei ollut tyttärelleni kelvannut. Hän syö kuulemma vain 200 gramman pyöreästä rasiasta, isompi ei käy. (Joopa joo. Kunhan lähtee opiskelemaan, katsotaan, kelpaako kaikki eväs, mitä kiinni saa.) Tökkäsin raejuustot tuuraamaan juustoraastetta ja jatkoin alustamista.

Hetken näytti kaikki sujuvan hienosti. Taikina nousi uunissa, sain keiton tulelle, leivoin sämpylät pellille ja nostin ne liinan alle uuniin kohoamaan, koska keittiössä oli vetoista.

Siivosin jälkiä ja laitoin samalla uunin lämpiämään, jotta pääsen paistamaan sämpylöitä. Trallallaa. Mikä meni pieleen?

Siellä lämpiävässä uunissa olivat ne sämpylät kaikkine leivinliinoineen!

Kun menin keittiöön laittaakseni lopulta sämpylät uuniin, löysin ne jo sieltä, puoliksi paistuneina liinan alta. Kumma, kun liinakaan ei ollut palanut yli 200 asteessa. Eihän siinä mitään. Irrottelin kankaan sämpylöistä ja laitoin ne vielä paistumaan viideksi minuutiksi. Tässä tulos:

Borssi%20ja%20s%C3%A4mpyl%C3%A4t%20001.j

Kyllähän ne periaatteessa syötäviltä näyttävät. Saapa nähdä, millainen on maku, kunhan keitto on valmis. Se maistuukin jo todella hyvältä, en malta odottaa, että pääsen sen kimppuun.

Borssi%20ja%20s%C3%A4mpyl%C3%A4t%20007.j

Näin meillä tänään. Olisikohan aika hankkia hoitoa tähän hajamielisyyteen?

 

P.s. Nyt olen maistanut sekä keittoa että sämpylöitä. Keitto oli hyvää, senhän jo arvasinkin, koska kaikki meni nappiin. Vaan sämpylät yllättivät, ne olivat varmaan parhaat ikinä leipomistani. Jostain syystä meikäläisen sämpylät ovat yleensä kuivahkoja käkkänöitä, mutta nämä ovat pehmeitä kuin kaupan tiskistä lisäaineineen ostetut! Pitäisiköhän leipoa aina tällä tyylillä?