Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, 50 vuoden iän täyttyminen ahdistaa. Se tapahtui eilen. Nyt olen jo pitkän matkaa kuudennella kymmenellä. On aika unohtaa ahdistus. Seuraaviin juhliin on lähes kymmenen vuotta! Aah!

Mies vei minut tosiaankin viikonloppureissulle naapurikaupunkiin. Hotellissa odottava shampanjapullo kruunasi yllätyksen. Nelituntinen saunavuoromme meni sikäli pieleen, että porealtaan vesi oli jostain syystä liian kylmää. Kupliminen sai ihon kananlihalle, eikä totuttelukaan auttanut. Luovutimme puolivälissä vuoroa ja vilvoittelimme sen sijaan terassilla. Valitettuamme asiasta saimme 70 euron arvoisen saunavuoron ilmaiseksi, joten se vähän lohdutti. Olisi silti ollut ihanaa kelluskella lämpimässä altaassa, mutta ilmeisesti järjestelmässä oli vikaa.

Syntt%C3%A4rini%20007.jpg

Söimme siistiydyttyämme hotellin ravintolassa kevyehköt lehtipihviannokset. En ole vuosiin syönyt lehtipihviä, mutta tömäkkä pippuripihvi tuntui liian raskaalta aterialta klo 20:30 aikaan. Enhän edes saisi syödä punaista lihaa terveyssyistä... Niinpä lehtipihvi oli hyvä kompromissi. Annos oli oikein maukas.

Aterian jälkeen suunnistimme suosittuun karaokebaariin laulamaan, kuten olin arvellut käyvän. Pari kappaletta ehdimme laulaa kumpikin illan aikana ja ihmeen hyvin ne menivät, ainakin saimme kehuja. Mieheni vielä voitti arvonnassa pääpalkinnonkin, joten ilta oli oikein mukava.

Seuraavana aamuna saimme köllötellä hotellissa kahteen saakka, koska mies oli sen etukäteen varannut. Lähdimme kyllä jo aiemmin kävelylle kaupungin keskustaan. Aurinkokin päätti paistaa koko ajan, joten mikä oli ollessa!

Eilen sitten koitti oikea syntymäpäivä. Olin kutsunut vain vanhempani kahville, joten suurta stressiä ei tarvinnut kekkereistä ottaa. Päivällä vielä tekstasin vanhemmalle tyttärelleni, että kakkua olisi... niinpä hänkin tuli kylään. Ehkä hän olisi tullut muutenkin, en tullut kysyneeksi.

Tarjosin kahvipöydässä kahta erilaista voileipäkakkua, koska itse pidän niistä enemmän kuin makeista kakuista. Alla lämminsavulohikakku. Aluperäisessä ohjeessa täytteessäkin oli katkarapua, mutta vaihdoin sen loheen, koska en ollut varma, pitävätkö kaikki katkaravuista. Ne on aika hankala saada pois täytteestä, mutta kakun päältä ne voi aina nyppäistä lautasen reunalle. Tämä kakku oli ihana!

Syntt%C3%A4rini%20014.jpg

Lihatäytteinen kakku on tässä. Sekin oli todella maukas.

Syntt%C3%A4rini%20015.jpg

Makeaan banaanikakkuun keräsin viimeiset amppelimansikat pihalta. Ne maistuvat aivan metsämansikoille. Lisäksi sitruunamelissan lehtiä ja paljon kermaa. Itselleni riitti yksi pieni pala, mutta hyvin teki tämäkin kakku kauppansa toisten suissa.

Syntt%C3%A4rini%20020.jpg

Juustotorttu meni sikäli "pieleen", että ostin vahingossa sinihomejuuston sijasta valko-sinihomejuustoa. Juuston kuoret jäivät killumaan tortun päälle melko rumasti... mutta hyvää se oli. Se on jo syöty loppuun.

Syntt%C3%A4rini%20024.jpg

Tässä vielä kahvipöytä. Vaatimatontahan tämä oli viisikymmenvuotispäiviksi, mutta sopi minulle parhaiten. En halua juhlia vanhenemista ainakaan tässä elämänvaiheessa.

Syntt%C3%A4rini%20030.jpg

Tänään aloitan skräppikirjan teon. En olekaan sellaista ennen tehnyt. Otin myös elämäni ensimmäisen selfien. Meikittömänä, vessassa (kuten näköjään on tapana...), omana viisikymppisenä itsenäni. Se oli vaikeaa. Ensiksikin, otin sen järjestelmäkameralla, jota en osaa käyttää kunnolla. Muistutin sammakkoa melkein joka kuvassa. Leuat olivat leveämmät kuin otsa, hmm. Kun sain pari vähän tutumman näköistä kuvaa, lopetin kiireesti.

Katsellessani valokuvaani pääsi itku. En anna kuvata itseäni vapaaehtoisesti koskaan, niinpä en ole tottunut omiin kuviini. Yleensä poistan ne, jos vain voin. Lisäksi silmissä näkyvä alakulo tuntui pahalta.

Mutta tästä ei ole muuta suuntaa kuin ylöspäin. Otan kuvia ja skräppäilen kirjaa itsestäni niin kauan, kunnes voin hyväksyä olemukseni sellaisena kuin se on. Siinäpä työtä loppuelämäksi!