Jotenkin oli vielä sellainen olo, ettei yksivuotiaalle Siirille ole varattuna tarpeeksi lahjoja, vaikka kolmiosainen asu on jo tehty. (Esittelin sen eilisessä postauksessani.) Kumma juttu tämä itse tekeminen; ikinä lahjat eivät tunnu olevan tarpeeksi hyviä ja riittäviä, kun niistä ei ole suuremmin rahallisesti kärsinyt. Nytkin kaikki vaatteet syntyivät "tyhjästä" eli ylijäämäkankaista. Niitähän minulla riittää. Jos olisin ostanut kolme kotimaista vaatetta, olisin joutunut pulittamaan monta kymppiä. Silloin se tuntuisi jo kunnon lahjalta...

Piti kuitenkin tehdä vielä yksi lahja, prinsessamekko. Niitä on Siirillä jo monta, mutta minulle tyypillisesti tästä tuli jälleen liian iso, joten ei hän voi sitä kumminkaan vielä käyttää. Onpahan ensi kesää odottamassa.

Prinsessamekko%20010.jpg

Mekkoa oli kiva ommella, koska pidän valkoisesta väristä ja laadukkaista pitseistä. Tässä mekossa on guipurepitsikangasta, joka maksaa lähemmäs sata euroa metriltä. Olen ostanut palan sellaista kauan sitten ja pilkkonut kuvioita pikkuhiljaa eri tarpeisiin. Niitähän voi guipurepitsistä leikellä irti, eivätkä ne purkaannu. Hihansuihin kiinnitin pitsipalan reunat ja kaulukseen pari irrallista ruusua. Ne jo riittävätkin koristeeksi, kun kankaassakin on brodeerausta.

Prinsessamekko%20012.jpg

Prinsessamekko%20014.jpg

Ommellessani kuuntelen yleensä kaunista klassista musiikkia. Siitä syntyy parhaimmillaan flow-tila, jossa kaikki tuntuu onnistuvan. Niin kävi tänään. Työ sujui kuin tanssi. Tekisin mielelläni tällaisia mekkoja työkseni. Harmi, ettei sillä elä. Suomessa on liian vähän oikeita prinsessoja, jotka tarvitsevat valkoisia leninkejä. Enempi on meidän Siirin tyylisiä suttunaamoja, joille on paras pukea mahdollisimman kuviollisia, värikkäitä vaatteita, ettei ruokalista niin pahasti erotu rinnuksista.

No, saahan sitä toivoa. Miten vanhoissa elokuvissa lapset ovatkin niin siistejä? Onko minua huijattu? Eivätkö ne filmit olekaan totta?