Valittelin tässä pari päivää sitten motivoivan tekemisen puutetta. Ei ole enää.

Minun piti käydä ostamassa yksi vetoketju kaupungista, mutta päätimme tyttären kanssa vierailla samalla pitkästä aikaa kirpputorilla. Minä olen huono shoppailija, johtuen osin tietenkin käytettävissä olevan rahan vähyydestä, mutta myös siitä, etten enää oikein koe tarvitsevani mitään. Olen sitä mieltä, että aina pitää pyrkiä ratkaisemaan ilmaantuneet tarpeet tekemällä itse, mikäli mahdollista. Niinpä kaupoissa kiertely on meillä harvinaista lystiä.

Kirppikselläkin olen melko ronkeli asiakas. Monesti tekisi mieli ostaa vaikka astioita, mutta meillä päin myyjät ovat ylihinnoitelleet tuotteensa. En halua maksaa esimerkiksi käytetyistä Iittalan laseista 15 e/kpl, kun joulun alla saan Citymarketista samat uutena 12 eurolla. Myös selkeä huijaaminen tökkii. Thaimaan tuliaisia myydään neljällä kympillä aitoina Louis Vuitton -laukkuina, vaikka ne tuskin ovat maksaneet niin paljon edes uutena. Kaikenlaista kaiverrettua lasia myydään kristallina, jos jonkinlaista pottia designina jne.

Olen asettanut itselleni rajat: Saan ostaa vaaleanpunaisia astioita, kirkasta lasia ja kristallia tai ruusuilla koristeltuja esineitä. Melko harvoin sattuu niillä ehdoilla sopivaa ostettavaa. Se on ihan hyvä, koska nurkat ovat nytkin täynnä turhaa kamaa.

Vaatteita tai erityisesti kenkiä en halua käyttää toisten jäljiltä. Koskaan ei tiedä, minkälaisen sienen niistä voi saada varpaanväliin. Joskus olen ostanut vanhoja kodin tekstiilejä, mutta tänään ei näkynyt ainakaan minun makuuni sopivia.

Siitä huolimatta muutama kymppi upposi kirppikselle: Ostin kuvassa näkyvät korkkaamattomat lasimaalit (1,90 e), skräppäysoppaan (3,45 e), joka sisälsi myös täysin käyttämättömiä materiaaleja sivukaupalla, lisäksi suloisia lautasliinoja (1,50 e), kesäisiä kertakäyttötabletteja (1,90 e) ja käyttämättömän tyttövauvan valokuva-albumin (10 e). Tyttärelle ostin hematiitti-turkoosikaulakorun viidelläkymmenellä sentillä, mutta se vietiin ennen kuvausta jo talteen. Tyttö osti myös kaksi dvd:tä ja minä kuvassa näkyvän Frank Sinatra -kortin (3 e), joka sisältää levyllisen hänen musiikkiaan. Pidän Sinatran lauluista; erityisesti haluan oppia laulamaan niitä itse.

Kankaita%20015.jpg

Ostin siis periaatteessa käyttämättömiä tavaroita, vaikka albumi ja kirja eivät enää paketissa olleetkaan. Sorruin myös alla oleviin koristenauhapakkauksiin, mutta 60 senttiä pussilta ei ole paljon, kun joka pussissa on 2 metriä mukavan näköistä nauhaa, ihan selvästi Siiri-vauvan vaatteisiin tarkoitettua.

Kankaita%20014.jpg

No, sitten oli aika siirtyä Eurokankaaseen ostamaan sitä vetoketjua. Sen takiahan kaupunkiin piti lähteä. Olisihan se pitänyt arvata, että siinäkin kaupassa on alen loppurysäys menossa. Niinpä en päässy ohi alelaarista, en millään. Minulla on ennestään lähes sata metriä kangasta kaapissa (olen joskus mitannut), mutta nyt on 35 metriä lisää. Painoa 8,5 kiloa. Ostettu kahdessa kassissa, 5 euroa/kassi. Eli 29 senttiä metriltä meni näihin kankaisiin. Tuli tehtyä niin hyvät kaupat, että olin haljeta.

Laarissa oli paljon kamalan näköisiä rutkuja, mutta aikani kaiveltuani löysin nämä käyttökelpoiset klassikot. Kirjottua kappakangasta, vakosamettia, verhoilusamettia, erilaisia trikoita, puuvillaisia paitakankaita ja vaikka mitä. Suurin osa kankaista on yksivärisiä, joten muodin muutokset eivät niihin paljon vaikuta.

Kankaita%20004.jpg

Nyt vaan pitäisi saada kaikki kutistuvat kankaat kasteltua, jotta pääsisin toden teolla hommiin.