Äiti soitti ja pyysi käymään mökillä. Karviaiset olivat kuulemma kypsyneet. On jotenkin ihanaa, että äiti aina muistaa, mikä on herkkuani. No, sillä hän sai meidät houkuteltua yli sadan kilometrin päähän kahville.

Vanhemmillani on kesäpaikkana äidin lapsuudenkoti, 30-luvulla rakennettu mummonmökki. Siellä he asustavat mahdollisuuksien mukaan koko kesäkauden. Tänä kesänä se on ollut haastavaa, koska naapurin kuolemansairas mies oli pyytänyt isääni avustamaan vaimoaan hoitotyössä. Niinpä eläkeläisisäni on käynyt jatkuvasti tekemässä raskaita töitä ja mm. nostelemassa naapuria pesulle jne. Nyt on jo sovittu saattohoidosta ja kuntakin osallistuu asiaan lähettämällä pari kotiavustajaa säännöllisesti käymään, joten isä sai vähän vapaata. Kyllä siinä on avulias mies. Kun naapuri kysyi hätiin, suostui heti. Ei miettinyt, kuinka vaikeaan asiaan sitoutuu. Olen hänestä todella ylpeä. En pystyisi samaan.

Eilen, ajaessani mökin pihaan, isäukko mylläsi kasvimaata, äiti siivosi kahta mustikkaämpärillistä ja kesä oli kauneimmillaan. Kadehdin heidän onneaan. He ovat päivätyönsä tehneet ja saavat nyt ilman minkäänlaista syyllisyyttä nauttia vapaa-ajastaan, kohtuullisista eläkkeistä ja melko hyvästä terveydestä. Ajattelin, että itselläni olisi vielä ainakin viisitoista vuotta työaikaa, ennen kuin minulla olisi oikeus nauttia vapaapäivistä. Tämä työttömänä kärvistely ilman tietoa tulevasta tuntuu heitä katsellessa kahta kamalammalta.

No, onneksi ne surkeat hetket pystyy aina ohittamaan siirtämällä ajatukset muualle. Kiertelin pihaa ja otin kuvia puista ja pensaista. Tässä pari tunnelmallista otosta:

M%C3%B6kill%C3%A4%20003.jpg

Pahuksen väkeviä omenoita. Taustalla huvimaja.

M%C3%B6kill%C3%A4%20005.jpg

Ne himoitut karviaiset. Jokin tauti näyttää vioittaneen lehtiä, mutta marjat ovat onneksi ennallaan.

M%C3%B6kill%C3%A4%20006.jpg

Toinen herkkuni, punaiset viinimarjat.

M%C3%B6kill%C3%A4%20013.jpg

Mustista en niinkään pidä, mutta ovat nekin kauniita.

M%C3%B6kill%C3%A4%20022.jpg

Olin eräänä kesänä muutaman päivän mökillä ompelukoneen kanssa. Teinpä silloin tupaan mm. verhot.

M%C3%B6kill%C3%A4%20023.jpg

Kehystin myös seinällä surkeana roikkuneen vanhan käsityön ruutukankaan ja taustan avulla. On se nyt ainakin vähän parempi.

M%C3%B6kill%C3%A4%20026.jpg

Innostuin myös päällystämään vanhat tuolit. Nyt se pitäisi tehdä jo uudelleen, lapsilauma on sotkenut ne.

M%C3%B6kill%C3%A4%20029.jpg

Tämänkin, ilmeisesti 50-lukuisen tuolin päällystin innostuksissani. Kangas ei tainnut tulla ihan tyylin mukainen... Seuraavan kerran, kun verhoilen tuon tuolin, otan vähän selvää aikakauden kuoseista. Vai täräyttäisinkö leopardipäällisen? Haa!

Se oli mukava viikko, kun istuin sisällä surruuttelemassa, vaikka ulkona oli upea sää. Oli kivaa virkistää repsahtanutta sisustusta. Mökissä on edelleen vanhoja huonekaluja, joita minun tekisi mieleni vähän kohentaa. Ehkä taas jonakin päivänä.