Pitkästä aikaa meilläkin päin aurinko paistaa siihen malliin, että uskalsimme lähteä mattopyykille. Itse peseminenhän ei tässä ole ongelma, vaan mattojen saaminen kuivaksi. Haluan kuivattaa ne ulkona, jotta niihin tulee mahdollisimman raikas tuoksu. Sellaisia viikon jaksoja ei ole tänä kesänä näkynyt, että matot olisivat ehtineet kuivua, niinpä koko homma on siirtynyt loppukesään.

Olemme menneinä kesinä ripustaneet matot narulle, joka on kiinnitetty pihamäntyihin. (Pyykkiteline ei jaksa kannatella mattoja.) Tänä kesänä onkin uusi ongelma; meillä ei ole enää puita. Viisi mäntyä tuli kaadetuksi talvella ja nyt ollaankin ihmeissään, miten matot saadaan kuiviksi.

Onneksi meillä on mukava naapuri. Häneltä jäi puiden kaato suunnitteluasteelle, joten kysyimme, saammeko ripustaa narut hänen tontilleen. Saimme luvan ja nyt matot kuivuvat iloisesti naapurin ikkunan alla. Teinityttäreni sanoikin kesken ripustushomman, että "tällaiset tulee naapurisuhteiden olla" ja olen samaa mieltä. En tajua ihmisiä, jotka valittavat alvariinsa toisten pyykinkuivatuksesta, ruohonleikkurin tai muun laitteen äänestä ja kerrostalossa vaikka pelkästä yskimisestä. Sellaisten ihmisten tulisi muuttaa korpeen; niin kauas, ettei minkäänlainen inhimillinen toiminta pääse heidän mielenrauhaansa järkyttämään.

Tänään oli matonpesupaikalla todella miellyttävää. Jopa yleensä vaivaavat paarmatkin loistivat poissaolollaan. Ne eivät varmaan ole vielä tajunneet, että sadekausi on ohi. Hyvä niin. Kunpa saisin kaikki matot pestyä, ennen kuin ne hoksaavat, missä mennään. Tuskinpa saan, mattoja on ihan tuhottomasti. Onneksi osa on vielä puhtaita, joten ihan kaikkia ei tarvitse pestä. Jätin painavimmat ryökäleet toiseen päivään, ajattelin ottaa sellaisen pehmeän aloituksen. Ilmeisesti tein silti jynssäämiselläni vaikutuksen, koska viereisen altaan mummo kävi kysymässä, että siivoanko kotonakin alvariinsa, kun olen niin täynnä intoa ja voimaa! Heh. En todellakaan. Satun vaan pitämään matonpesusta.

Kotiin tultuamme huomasin, että olen kärvähtänyt reippaasti olkapäistä ja dekolteesta. Parissa tunnissa! Että ärsyttää. Levitin jotain aloe vera -geeliä viilennystarkoituksessa, mutta ei se oikein tehonnut. Pitänee pestä seuraavat matot t-paita päällä, vaikka se kastuukin perusteellisesti.

Olen nyt istunut varjossa virkkaamassa joululiinaa. Juu-u. Pitää aloittaa ajoissa, että ehdin tehdä kaiken, mitä haluan. En ole ennen punaista pitsiliinaa tehnytkään. Mukavaa vaihtelua sekin.

Toivottavasti pääsen huomisaamuna ajoissa liikkeelle, että olen ensimmäisenä varaamassa isoja matonpesualtaita. Niitä kun on vaan kaksi, niin pientä jonoa syntyy väkisin.

Oletteko ikinä kokeilleet, millaista on mennä mattopyykille aamukuudelta tai -seitsemältä, kun luonto on vielä kasteen peitossa, mutta aurinko oikoo säteitään jo taivaanrannassa ja kaikkialla on ihanan hiljaista? Mäntysuopa tuoksuu raikkaasti ja linnut laulavat lähimetsässä. Hyvällä tuurilla saa olla pikkuisen aikaa jopa yksinään, ennen kuin seuraava aamuvirkku hyökkää vettä roiskimaan. Sitten kun urakka on tehty, voi vetäytyä uimapaikalle juomaan termarista kahvia ja ehkä jopa pulahtamaan järvessä. Sen paremmin ei voisi hellepäivä alkaa, sanon minä.