Nyt ei minun tarvitse enää hoitaa lapsenlapsia, koska heillä on vakituinen hoitopaikka ja tällä hetkellä molemmat ovat jopa melko terveitä. Niin vaan kävi, että piti silti hakea Riku torstaina yökylään, jotta päästään perjantaina rannalle. Ikävä taisi iskeä.

Helteisinä päivinä on ihanaa hemmotella lapsia asioilla, jotka muistan itse omasta lapsuudestani. Retket, herkulliset eväät, pehmeähiekkaiset uimarannat, pihaleikit jne. Ne eivät unohdu. Vieläkin muistelen yhtä uimarantaa, johon vanhempieni kanssa poikkesin lapsena. Se oli mahtava. Minulla ei vaan ole minkäänlaista hajua, missä se oli, eivätkä vanhempanikaan muista. Sääli, menisin sinne heti.

20160729_134504.jpg

No, tämän rannan minä muistan. Kalmarin ranta Vääksyssä. Ihana, satoja metrejä pitkä ruohikkoinen ranta, jossa matalaa hiekkapohjaa riittää varmaan yli sadan metrin päähän rantaviivasta siten, että aikuiselta kastuu vasta uikkarin takamus. Hiekka on suloisen pehmeää ja vesi kirkasta. Rannalla on leikkitelineitä, jäätelökioski sekä tenniskenttä.

20160729_134529.jpg

Riku etsii aarteita.

20160729_134924.jpg

Ihanan lämmin lätäkkö.

20160729_140246.jpg

Ampiaisvapaata huvia.

Surullista onkin, että viime aikoina on tullut useita vitsauksia paratiisiamme pilaamaan. Ensin tuli sinilevä. Muutamana vuonna sitä on ollut, mutta emme ole siitä piitanneet. Suihkulla uinnin jälkeen on pärjätty. Tänä keväänä tajusimme, että hanhenkökkäreet olivat vallanneet rannan. Se oli ilmeisesti välillä jopa uintikiellossa. Suoraan sanottuna, ärsyttäviä ötökoitä. Mutta luin netistä, että niiden käytös on itse asiassa Korkeasaaren touhujen "ansiota", joten turha syyttää otusparkoja. Nyt olisi vain revittävä ruohikko rannalta, se on kuulemma niiden makuun!

Viimeisin vitsaus ovat ampiaiset. Yritimme eilen syödä herkullisia eväitämme, mutta siitä ei tullut mitään. Kymmenittäin ampiaisia parveili ympärillämme; iholla, ruoassa, ilmassa. Laitoin muutaman metrin päähän pahvilautaselle omenalimsaa houkuttelemaan niitä, mutta se ei riittänyt. Kymmenittäin ötököitä parveili lautasella ja siitä hörpättyään alkoi painia keskenään. Taisivat tulla sokerihumalaan. Verisiä taisteluja käytiin limsalautasella! Silti meidän ruokalautasillemme riitti niin paljon herhiläisiä, että päätimme pakata tavarat ja lähteä leikkipaikan ja uinnin jälkeen kotiin. Että olen vihainen! Luonnolle ei kuitenkaan voi mitään, joten kai se on pakko hyväksyä, että Rikun eväsretki meni mönkään. Poika ei ollut moksiskaan. Huitoi ötököitä pois herkuistaan ja jatkoi syömistä. Onneksi ne eivät äityneet pistämään, sillä Riku on jonkin verran allerginen. En halua kokea tilannetta, että hän saisi jonkinlaisen reaktion.

20160729_134059.jpg

Ampiaisten sokerikänni.

No, palasimme sitten häntä koipien välissä kotiin, mutta pyysimme Siirin seuraavaksi yöksi kylään. Näin isä ja äiti saivat kaivatun vapaan yön; ihan vain siksi, että saisivat kunnon yöunet. Niin kuulemma oli käynytkin. Kahdenkeskinen vapaa oli tullut niin yllättäen, että he eivät osanneet muuta keksiä kuin telkkarin katsomisen kaikessa rauhassa. Sekin saattaa lapsiperheessä olla luksusta!

Lapset kävivät kauniisti illalla nukkumaan, Siiri heräsi kuudelta kakka housussa ja siitä alkoi tämän päivän touhu. Puuhailimme kotona ja nautimme kesäpäivästä. Kun äiti tuli iltapäivällä hakemaan, tongimme pikkuisen kellaria ja sieltä löytyi hauskat naamiaisvermeet. Siiriä ei harmittanut ollenkaan sovittaa niitä. Tästä tytöstä me saamme todellisen prinsessan. Ai, että Mami tulee nauttimaan hänen pukemisestaan!

Siiri%20ja%20Riku%20002.jpg

Mukavaa Viikonloppua!