Lääkäri soitteli tänään.

Sain viimein itsestäni viime viikolla irti sen verran, että kävin näyttämässä terveyskeskuksessa nilkkaani, joka on vaivannut jo kymmenkunta vuotta. Sen verran edistystä oli viimevuotiseen käyntiin, että nyt löytyi jopa vika. Kuluma / nivelrikko. Mitään ei kuulemma asialle aiota tehdä. Laihduta ja liiku. Syy, miksi lopulta menin lääkäriin oli se, että nilkka estää minua liikkumasta! Haluaisin tehdä kävely- tai pyörälenkkejä, pelata tennistä ja sulkapalloa, tanssia ja uida. Vaan kun en voi. Se rikkoutunut nivel iskee yhtäkkisen kivun jalkaan, ihan kuin sinne uppoaisi naula. Tämä voi tapahtua milloin vain. Asia erikseen ovat ne viikot, kun nilkkaa särkee ja se on turvoksissa. Silloin en voi kävellä ontumatta edes vessaan.

Liiku siinä sitten. Laihduttaa yritän jatkuvasti, huonolla menestyksellä. Jostain kumman syystä ruoka vaan maistuu, kun mihinkään ei pääse. Ihan ajankuluksi tulee joskus syötyä. No, olen viime sairaalareissusta lähtien ollut jonkinlaisella dieetillä, mutta juhannuksen grillikekkerit tuhosivat koko homman tulokset. Lähes kaikki kilot palasivat, vaikka olin syövinäni hillitysti. Tällä viikolla alkoi rääkki siis alusta.

Nytpä ottaa siis päähän. Sille onnettomalle lähimmäiselle, joka käskee lääkäriin, kun onnun seuraavan kerran, saattaa lipsahtaa haiseva vastalause. Lääkäreillä ei ole minulle mitään annettavaa.

Mieli tekisi painua peiton alle jouluun saakka, mutta lähdin kuitenkin ulos katselemaan, mitä tuhoja rankkasade oli saanut aikaan. Pioniparka oli lopsahtanut maata vasten, koska sen kukat painavat muutenkin liian paljon varren paksuuteen nähden ja sade vain pahensi tilannetta. Se taitaa olla Luojamme maanantaikappale, koska sen rakenne on aivan fysiikan lakien vastainen. Vähän kuin meikäläinen. Yläpää painaa niin paljon, että jalat eivät kanna. Sidoin puskan sitten vähemmän esteettisesti narulla, jotta kukat eivät aivan nuupahda maassa lojuessaan.

Pihakukkia%20001.jpg

Ihana kukka. Läpimitta varmaan viisitoista senttiä.

Pihakukkia%20004.jpg

Tuoksuterapiaa tarjoillaan talomme päädyssä. Kolme jasmikepensasta leviää leviämistään ja niiden tuoksu täyttää ilman pitkälle ympäristöön.

Pihakukkia%20006.jpg

Tuoksun lisäksi ne ovat vielä kauniitakin. Sääli, että kukinta on lyhytaikainen.

Pihakukkia%20007.jpg

Ruusuntuoksua saa haistella kadun laidassa, jossa pensasaita kukkii osin vaaleanpunaisin, osin valkoisin kukin. Kirvoja on aivan jumalattomasti, mutta olemme myrkyttäneet niitä mäntysuopaliuoksella. Nyt niiden ruumiit koristavat pensaiden latvoja. Ei pidä katsoa tai haistella liian läheltä.

Pihakukkia%20011.jpg

Nurmikko on räjähtänyt käsiin. Yleensä se on melko kitukasvuinen, koska asumme hiekkaharjun päällä ja kaikki kosteus valuu nopeasti läpi. Nyt, muutaman sadepäivän jälkeen, apilat ovat alkaneet kukkia ja nurmi kasvaa korkeutta kohisten. Asialle pitäisi kenties tehdä jotain, mutta minä en saa ruohonleikkuria itsekseni käyntiin ja isäntä tulee töistä yhdeksän jälkeen illalla. Aamulla hän lähtee jo ennen seitsemää... Mitähän naapurit tuumaisivat, jos päräytettäisiin kone käyntiin iltakymmeneltä? Onneksi nuo apilat ovat mielestäni kivan näköisiä, joten ehkä kestän pari päivää vielä.

Pihakukkia%20013.jpg

Silmiini sattui netissä mainos, että Independence Day -elokuvan jatko-osa on tänään ensi-illassa. Niinpä innostuin pyytämään isännän treffeille illalla. Pitäähän minun nyt päästä 12-vuotiailta kiellettyä toimintakuvaa katsomaan...

Niinpä mies tulee suoraan töistä, vaihtaa paidan teatterin vessassa ja istuu vähemmän raikkaana viereeni elokuviin. Näin on pakko toimia, jos aiomme sinne päästä. Työ vie mieheltä kaiken ajan tällä hetkellä. Mutta rahan (=työn) tuoksu on se, mikä siitä miehestä irtoaa, joten kyllä minä sen kestän. Vieruskavereista en ole niin varma.

Jos ei tällainen määrä terapiaa tepsi potutukseen, niin sitten painun sinne peiton alle.