Tänään siivosimme tyttären kanssa, jotta juhannus voisi astua sisään. Mitään jättisiivousta emme tee, mutta sauna ja pesuhuone pitää vielä jynssätä jonakin toisena päivänä. Tänään loppuivat sekä aika että virta duracelleista.

Keittiössä meillä näkyy vuodenaikojen ja juhlien vaihtelu parhaiten. Juhannukseksi löysin pöytään vanhan kaitaliinan, jonka olen ostanut ihan metritavarana kangaskaupasta. Sen talonpoikainen romantiikka kolahti minuun nyt pitkästä aikaa.

Juhannusverho%20017.jpg

Suunnittelin jo talvella ompelevani juhannusverhot, kun löysin kirpputorilta pitkän pätkän ohutta käsin virkattua pitsiä. Pitihän ne sitten tänään ommella, jotta pysytään suunnitelmassa. Eurokankaan ihanan kuultava pellavakangas sopii pitsiin kuin nakutettu.

Juhannusverho%20013.jpg

Tässä kuva hieman lähempää. Kiinnitin alapäärmeen koristeompeleella. Se on mielestäni tosi söpö.

Juhannusverho%20012.jpg

Loppusilauksen antavat tien laidasta poimitut päivänkakkarat, jotka asettelin kummalliseen karahviin. (Siihen kuuluu kansi, mutta ei kaatonokkaa. Maljakoksi se sopii kuitenkin hyvin.) Kedon kukkien eteen pitää nykyisin nähdä vaivaa. Kunnan yli-innokkaat työmiehet ovat taas niittäneet pientareet kaljuiksi. En tajua, mitä järkeä siinä on. Miksi kukat eivät saa rehottaa pikkukylällä?

Juhannusverho%20008.jpg

Ihanaa juhannusviikkoa kaikille! Älkää siivotko liikaa, kyllä se juhla tulee vähemmälläkin raatamisella.