No niin, palasimme sitten kotiin yhden yön reissulta mökille. Meillä on jo perinne tämä kahden paikan juhannus. Aatto ollaan suvun kesken mökillä, missä meteli ja vauhti saa meidät aivan uuvuksiin. Juhannuspäivän illaksi tullaan jo kiireesti kotiin lepuuttamaan mieliä ja ruumiita, erityisesti korvia.

Vein suvun tytöille mekot, kuten olin suunnitellut. Kuin ihmeen kaupalla ne kävivät suurin piirtein jokaisen päälle. Eevin virkattu miehusta oli kyllä aivan liian suuri. Otin ympärysmitan 110-senttisen neulemekon kuvasta ja Eevi on varmaan jo 130-senttinen. Silti mekko on niin löysä, että sopii päälle varmaan rippikouluun saakka. Ei passaa luottaa nettiohjeisiin.

Väljyydestä huolimatta mekko pysyi Eevin päällä koko reissumme ajan. Oli se niin mieluinen. Myös samasta langasta virkattu panta kelpasi.

Ilonan pituuden arvioin myös päin mäntyä; olin ajatellut, että hänen oranssi mekkonsa ylettää pohkeeseen, mutta se hipoikin nurmikkoa. Siitäkös Ilona oli mielissään! Hänellä on pitkä puku! Ja vielä tissimekko. (Siis olkaimeton leninki. Ilmeisesti kaiken ihanuuden huippu. Mekossa on kyllä lenkki niskan taakse sidottavissa, mutta siitähän pääsi kätevästi eroon, kun käänsi vaatteen takaperin. Siellä ne nauhat iloisesti lepattivat pihalla juoksennellessa.)

Jennin mekko oli kaikkein sopivin, vaikka jännitin, että se saattaisi olla liian pieni. Siroja otuksia nämä meidän prinsessat.

Kuvassa tutkitaan suurella innolla tyttäreni tuomia vanhoja koruja. Hän kasasi kaikki helmet ja muut viritykset vanhaan arkkuun ja toi serkuilleen leikkikaluiksi. Se oli hyvä juttu. Koruissa riitti ihmettelemistä moneksi tunniksi. Osa hajosi jo iltaan mennessä tai valahti saunan terassin raoista läpi, mutta sielläpähän kököttävät arkeologeja odottamassa.

Todella iloinen olin, kun jokainen tyttö kävi vuoron perään ihmettelemässä, että saadaanko me oikeasti viedä nämä mekot kotiin. Myönteinen vastaus kirvoitti onnellisen hymyn ja vielä kiitoksenkin. Ei mennyt tädin työ hukkaan.

Juhannus%20001.jpg

Tähän kuvaan mahtui vain pieni pätkä salaattipöydästä, johon kaikki olivat kantaneet tuomisensa. Ukin savustama lohi on niin herkkua, että ilman sitä ei mikään juhla tunnu miltään. Itse toin mm. etualan hölskytyskurkut ja -retiisit, perunasalaatin, pekonisalaatin, kreikkalaisen salaatin sekä takana keskellä komeilevan meloni-roquefort-salaatin, joka oli kuulemma äärettömän ihanaa kasvissyöjä-kummityttöni Emilian mielestä. Oikeassa hän on. Salaatti on ihanaa. Se on vaan melko herkkää, eikä kestä säilytystä, joten se kannattaa syödä kerralla pois.

Lisäksi tein kreikkalaisia jauhelihapihvejä ja niiden seuraksi tsatsikia. Uusien perunoiden kanssa halusin kokeilla salsa verde-kastiketta. Se oli ihanaa myös savukalan päällä. Lisäksi vielä muiden sukulaisten tekemät salaatit ja grilliherkut niin vatsa on kovilla. Onneksi osasin pitää varani, enkä ahminut suunnattomia määriä. Äskettäin vietetty sairaalakeikka on vielä elävänä mielessä...

Kattaus on mitä on, mutta niin kai se useimmilla kesämökeillä on. Käytössä kaikki astiat, mitä varsinaisesta taloudesta on yli jäänyt. Lisäksi kaiken maailman kuljetuskippoja ja kertakäyttölautasia... Parasta onkin, kun ei kenenkään tarvitse pönöttää. Silloin tunnelma on kohdallaan.

Juhannus%20009.jpg

Viimeisessä kuvassa serkusten harrastuksia tältä aamulta. Ei uskoisi, että postimerkin kokoisessa uima-altaassa tarvittaisiin snorkkeleita mutta niin ne vaan ovat käytössä. Vieressä olisi isompikin allas, mutta Elias-vauvalle tarkoitetussa altaassa oli lämpimämpää vettä. Sopu kuitenkin sijaa antaa.

Juhannus%20023.jpg

Suurin metakka ja häslinki aiheutui tietenkin tästä viiden lapsen poppoosta, mutta mitä olisivat juhannukset tai joulut ilman lasten iloa? Tylsää istuskelua vain. Nyt oli sentään hauskoja hetkiä vähän väliä.