Tänään sain lopultakin viimeiset kevätlannoitteet levitettyä nurmikolle. Istutin myös äitienpäiväruusun siniseen ulkoruukkuun ja Lidlistä kolmella eurolla ostetun ruusuntaimen penkkiin. Se kasvatti nuppuja jo ikkunalaudalla, kun en uskaltanut heti viedä sitä ulos yöpakkasten pelossa. Saa nähdä, miten ulkomaanelävä täällä pärjää.

Sen jälkeen aloitin tuskallisen homman: ruusupensasaidan kitkemisen. Se taisi jäädä viime kesänä kokonaan väliin, kun olin työssä, mutta nyt ei oikein löydy tekosyitä jättää sitä tekemättä.

On se vaan kamalaa. Rikkaruohot ovat pahinta mahdollista lajia; sellaista, jonka juuret luikertelevat syvällä maassa ja joka lisääntyy kai murusestakin. Sen lisäksi pensaat ovat pirullisen piikkisiä ja minä kai lievästi yliherkkä niiden pistoille. Olen jälkikäteen kuin mehiläispesässä vieraillut. Tämän lisäksi hankaluutta aiheuttaa tietenkin huono asento, jota kyllä olen parantanut käyttämällä istuimena vanhaa muovista saunajakkaraa. En pysty nimittäin olemaan pitkään pää alaspäin, saan siitä päänsäryn ja huimausta.

Hommaa riittää moneksi päiväksi, sillä sitkeitä rikkaruohoja on paljon ja perslihasten kunto huono...

Kun takapuoli oli jäykistynyt riittävästi, siirryin sisätiloihin. Puhdistin ja kiillotin kaikki hopeakoruni ja innostuin yrittämään myös rikkinäisten korujen korjaamista. Kalevalakorun Lumikukka-korviksista oli ketju poikki. Sen korjaaminen olisi nettitietojen mukaan maksanut enemmän kuin uudet korvikset. Niinpä ne pyörivät rikkinäisinä korurasiassani. Keksin, että poistan molemmista sen ketjun ja liitän kukan suoraan koukkuun. Niistä tuli oikein mainiot. Ihan kuin olisin nähnyt sellaisia joskus myynnissäkin.

Toisen idean keksin vähän aikaa sitten, kun strassikoristellusta vetoketjusta oli pudonnut yksi strassi. Mistään ei tietenkään saa sopivaa kiveä. Niinpä ruiskutin koloon tipan hopeanväristä kimalleliimaa. Vetoketju toimii edelleen, eikä heti huomaa, että siitä puuttuu yksi osanen.

Kokeilin tänään samaa konstia rihkamakoruun, josta puuttui neljä strassia. Koru on minusta muuten ihan kivan näköinen, joten en halunnut heittää sitä pois.

Tässä lopputulos. Löytyvätkö lisätyt neljä liimatippaa? Sen verran voin sanoa, etteivät ne ole nuo kellertävät keskistrassit. Ne ovat oikeasti erivärisiä.

Koruja%20005.jpg

Lopuksi huono kuva epäonnistuneesta rannekorusta. Halusin kokeilla makramén käyttämistä koruissa. Ainakaan kiiltäväksi merseroidulla puuvillalangalla tekemisestä ei tahtonut tulla mitään. Se oli pakko kastella, että se pysyi edes vähän paikoillaan. Lisäksi koru menee ranteessa kasaan, joten se ei todellakaan vastaa suunnitelmaa. Annoin sen kuitenkin ystävännauhaksi tyttärelleni, jonka mielestä koru on nyt yksi hänen rakkaimmista esineistään; sille tuli tunnearvoa heti, kun laitoin sen hänelle ranteeseen. Hyvä niin.

Koruja%20010.jpg